"Aamiaisen aika", hän lopulta totesi kuin ohimennen - varmasti osoittaakseen muistavansa kaikki inhimilliset heikkouteni.
Niinpä minä tarrasin itseäni kaksin käsin kurkusta ja tuijotin häntä silmät suurina. Järkytys häivähti hänen kasvoillaan.
"Kunhan pelleilin!" minä kihersin. "Ja minäkö muka en osaa näytellä?"
Edward näytti närkästyneeltä. "Tuo ei ollut hauskaa."
"Olipas, et voi kiistää sitä." Tutkailin kuitenkin varmuuden vuoksi hänen kullanruskeista silmistään, saisinko anteeksi. Ilmeisesti minä sain.
"Pitäisikö sitten muotoilla toisin?" hän kysyi. "Aamiaisen aika ihmisille."
"Ai, selvä."
*huokaus* tällä hetkellä sivulla 287. ei millään haluttais lopettaa mutta silmät on eri mieltä =_= NOUUUUUUUUUUUU olen jo rutkasti yli puolen välin T^T
*obsessed*