Pellossa, kuten muuallakin länsirajalla, puhutaan murretta, jossa tukithaan hoo melkein joka paikhaan. Ruåtsin puolella tämä tunnetaan meänkielenä. Hoon paikka on tarkoin määritelty, mutta ulkopaikkakuntalaiset eivät sitä voi oppia. Tässä onkin pari nyrkkisääntöä. Eli hoon voi tukkia melkein joka reikhään ja rakhoon, kuten nokhaan, korhvaan, silhmään. Jopa vithuunki tai pilhuun, mutta ei persseeseen. Sinne se hoo ei yksinkertaisesti sovi. Hienovaraisesti sen saa kylläkin ujutettua anaahliin, jos haluaa tai tarve vaatii.
Pellolaiset tunnetaan juuri murteensa vuoksi ulkopaikkakunnilla pelholaisina, mikä nimityksenä on toki väärin, joskin ymmärrettävissä. Pellolaiset menevät Pelhoon mutta asuvat Pellossa.
...........
x3 jep, pellossa taas. ihanata. linja-automatkalla tuli luettua tuota houkutusta lisää, olen tällä hetkellä sivulla 115. x3 hyvä kirja oikeastaan, vaikka vähän hämää, kun toisaalta tuo teksti on sellaista nuorisokirjamaista, tai siis, noh.... ne on lukiolaisia. mutta tuo kansi näyttää niin hyvältä. tyylikkäältä. .....ei nuorisokirjojen kannet näytä nuin.... aikuismaisilta. mutta hyvä kirja, saa hymyilemään. varsinkin edwardin ja bellan keskustelut ^^ hih.... vaikea olla lukematta tuota koko ajan. mukava kun on pitkästä pitkästä aikaa tällainen tunne. että on vaan pakko jatkaa lukemista.
toisaalta piirtäminen vähän kärsii, ois vieläkin ne strattiskomiksit tehdä ^^' SOOOOORIIIIII ~~~