IRC-Galleria

Niin siinä sitten kävi. Rakas lemmikkimme Hani jäi eilen auton alle ja menehtyi. Tänään olin isän kanssa kaivamassa pikkuiselleni viimeistä vuodetta takapihalle, syrjäiseen mutta silti kotiamme, Hanin kotia vastapäätä. Suru on raastavaa ja niin kohtuutonta, Hani ei ollut täyttänyt edes kolmea kun lapsi jo otettiin meiltä pois. Itkettää niin paljon ettei kunnolla pysty kirjoittamaan...

Hani oli terhakka ja urhea. Sanoin kuvaamattoman kiltti ja ystävällinen. Se rakasti juoksemista ja yhteisiä leikkejämme sisällä ja ulkona. Hani juoksi paljon ja hyvin syvälle minun ja perheeni sydämiin sekä ihaniin muistoihin. En ole koskaan surrut näin paljoa. En yhtään tiedä miten tästä eteenpäin...

Kiitos rakas Agapios Honeymoon "Hani" että olit täällä meidän kaikkien ilona. Kiitos syvästä rakkaudestasi, kiitos Sinulle, Pikkuinen. Minulla on niin monta tassun jälkeäsi sydämessäni etten koskaan unohda sinua. Olet minulle rakas ja nyt toivon, että sinulla on kaikki hyvin ja tahdon uskoa että on olemassa paikka myös sinullekin jossain...koirien taivas.

Pikkuinen, kohta vien sinut hautavuoteeseesi ja peitän kehosi multaan. Laitan kynttilän palamaan ja seison edessäsi vuolaasti itkien. Et koskaan unohdu. Et koskaan.
Olet sydämissämme... aina.