Kauan yksinäni vietin, totuin jotain etsimään.
Hiljaa vieressäsi mietin miten tähän löysinkään.
Katselen miten valo sinua hyväilee
ja toivon ettei tämä hetki pois koskaan mee.
Olet haaveissani noissa, vaikka olisitkin poissa.
Näen sinut aamun kasteessa, päivän paisteessa.
Kuulen sinut meren kuohuissa, tuulen lauluissa.
Tunnen sinut metsän tuoksuissa, puron juoksuissa.
Nyt aistin sinut vahvemmin
kuin koskaan mitään aiemmin.
Löydän odottavat huulet, jotka toista janoaa.
Silloin menneisyyden tuulet, uuteen päivään katoaa.
Hymysi minut pala palalta nyt kuntoon saa,
uskallan vihdoin antaa onnen taas koskettaa.
Olet haaveissani noissa, vaikka olisitkin poissa.
Näen sinut aamun kasteessa, päivän paisteessa.
Kuulen sinut meren kuohuissa, tuulen lauluissa.
Tunnen sinut metsän tuoksuissa, puron juoksuissa.
Nyt aistin sinut vahvemmin
kuin koskaan mitään aiemmin.
En enää kysy miksi ja ehkä juuri siksi
hetket muuttuvat paremmiksi<3