Kerro mulle jotain uutta tänään, sano ettei meitä ole
Sano että kaikki päättyy kuitenkin, vaikka nehän ei usko millään
Mennään sinne missä kaupunki vaihtuu metsiin pimeisiin
Loputtomiin mä olen vaeltanut tämänkin yön ja sinuakin väsyttää
.....
Mä tiedän, en voi sua omistaa, vain pienen hetken koskettaa
Paikoillaan ei pysy tuulet vaikka huudetaan ja pulloon laitetaan
.....
Että semmoista melankoliaa sitten sunnuntai-iltaan.
Aina välillä pitää mököttää, että jaksaa.
Toisinaan vaan ihmetyttää, että miten sitä jaksaa kerta toisensa jälkeen olla yhtä Ääliö.
Mutta tärkeintä on kait, että itse tiedostaa sen ja koittaa tehdä jotain asialle.
Ja kyllä mä kuulkaa yritänkin :)
Raportoin tuloksista myöhemmin :)