Yrjänä on osannut kertoa:
anna meille
meidän syntimme anteeksi
anna meille
meidän jokapäiväinen kykymme suruun
sillä emme tiedä erheittemme kantomatkaa
...
turhuutta vain on ihoon raapustetut pyhät luvutkin
turhuutta vain jokainen tyhjä aika, katkeroitunut
Toinen puhutteleva on kultanaamio:
olen sinun
jos tahdot niin
olen sinun
kuin sydämesi
poukkoileva, raivokas
jos tahdot
olen sinun
...
rakensinko turhaan sinun varaasi ja saanko pettyä
etsin jotain kirjaa johon luottaa, jossa meidät kerrotaan
alttaritaulun sävyt jotka koetimme niin huolella vangita
haalistuu ja kärsimykseen päätyy tämäkin näytelmä
... Eipä tässä kait muuta.
Terveisiä kaikille jotka "salaa" lukee tätä päiväkirjaa :)