Kylläpä aika menee tallilla niin ettei huomaakaan.
Tällä viikolla ei oo kroppakaan ollut niin mäsänä kuin yleensä. Käsi on vähän kiukutellut, mutta rannetuella se kestää.
Ensviikolla on mahdollisuus päästä ratsastaa valvovansilmän alle. Vähä jännittää jo valmiiksi :)
Tällä viikolla kävi selväksi, että minusta ei ole aikuisen ihmisen huoltajaksi.
Vähä harmillista sinällään, mutta näin se elämä menee.
Omassakin olemisessa sen verran tekemistä, että tajusin, etten jaksa toista repiä väkisin perässä.
Varsinkin kun toinen vittuuntuu kaikesta mitä koittaa hänen eteen tehdä.
Mut show must go on!
Viikonloppua ja pokeria, musta on tulossa jo aikasta hyvä :)
Palaillaan murut!