IRC-Galleria

- (mies ) Ostin sulle kukkasia.
- (vaimo ) Jaa. Miksi?
- No ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia.
- Onko tapahtunut jotain?
- Ei. Miten niin?
- No kun ostit kukkia.
- Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.
- Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luulekko saavas sillä perusteella?
- No en. Ostin kukkia, kun olet sanonut etten mä koskaan osta kukkia ja kun ne sattui eteen ja oli halpoja.
- Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niinkuin sijoitaa meidän suhteeseen.
- No voi hitto. Nytkö sä suutuit?
- EN!
- Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia kun sä suutut niistä.
- En mä kukista suutu. Ne on ihania, mutta miksi sä ostit niitä nyt?
- Voi luoja. Anteeksi että mä ostin kukkia. Voin viedä ne pois.
- Älä vie. Ne on ihania. Ihmetyttää vaan miksi sä ostit nyt.
- Ok. Selvä. Mä en osta enää kukkia sitten jos niistä nousee poru.
- Sä et siis halua ostaa mulle kukkia?
- Täh? No haluan ostaa!
- Älä huuda! No miksi ihmeessä sä sitten et yleensä osta mulle kukkia? Ainoastaan silloin kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain.
- No just! Niinpä. Vain silloin kun tekee mieli. Ei mun tee aina mieli. Ja just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En mä nyt halua seksiä.
- Sä et siis halua mua?
- Uskaltaakohan tähän vastata?
- Tulee vaan sellainen olo nyt että sä et halua mua.
- No haluan. Herran jestas. Tottakai mä haluan sua!.
- Huomaa että sä olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan seksiä.
- Kuule. Mä tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkä päivä. Ja mä ostin vaan kukkia.
- Ei kukat ole vaan kukkia. Ne on romanttinen ele ja normaalisti mies haluaa huomioida naisen tarpeet ostamalla kukkia.
- Niin just! Sitä mä yritin selvitää!
- Miksi sä taas huudat? Niin, mut kun sä et osta kukkia ilman että on joku juju.
- Oikeesti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt. Onko jotain ruokaa?
- SIKA! Ensin sä tuut ovesta sisään kukkapuskan kanssa ja sitten kysyt onko jotain ruokaa. Luuletko että mä olen täällä sua varten palvelemassa ja pyllistelemässä heti jos sä tuot kukkia.
- En mä tuonut kukkia sen takia. Ja ainahan sä teet ruokaa. Äläkä sä huuda koko aikaa.
- AI! Mäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan!! Ja kauanko meni että tuon huomasit että mä teen aina ruokaa?
- Mä en sano nyt mitään.
- Niinkuin yleensä. Sä et puhu koskaan mistään mitään.
- No uskaltaako tässä puhua kun aina asia kääntyy väärin päin.
- Ei ne mitään väärin päin käänny. Itsehän alotit!
- Jaa tuomalla kukkia?
- Niin!
- No nyt on selvä että mä en tosiaan enää tuo kukkia..
- Sä et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia.

Seuraa viiden minuutin hiljaisuus. Keittiöstä kuuluu ääni, johon vaimo
aloittaa:

- Ei jumalauta. Miksi ihmeessä sun pitää heti kotiin tullessa avata kaljapullo. Mitä nyt on tapahtunut kun toit kukkia ja heti alat ryypätä!?!

Voihan mokien moka, tyräyksien tyräys, kardinaali munaus.

Meillä ei oo hienoa sokeria!


Eilisen paras uutinen oli, että Baileyssiä saa minttusuklaan makuisena.
Tai ehkä jopa viikon paras.
Tästä iloitsimme kämppiksen kanssa yhteen ääneen hihkuen.

Mutta se, ettei ole hienoa sokeria!
Vielä kerran: Mokien moka, tyräyksien tyräys ja kaardinaali munaus!

Öitä!

Tulipa tuossa mieleen kun kuuntelin Timo Kotipellon Sleep well my baby...
Kiitos sille rakkaalle ystävälle, joka sen joskus mulle lähetti minua piristääkseni.
Kaunis kappale, kaunis ele ja itku tuli....
Halit ja pusit sulle jos tätä luet.
Senkin pitkätukkainen hevari...

Kämppiksen kissa, Sissi on sukua mun rotille.
Rotat tykkäs (kaikki 5) kun lauloin Evanescencen Hello biisiä.
Ne tuli aina häkin reunalle riviin ja heilu samaan tahtiin, hulluja elukoita.
Nytkun oon jodlannut kyseistä kappaletta niin kämppiksen kissa koittaa rakastaa mut ruttuun.

....

Playground school bell rings again,
Rain clouds come to play again,
Has no one told you she's not breathing?
Hello, I'm your mind giving you someone to talk to,
Hello...

If I smile and don't believe,
Soon I know I'll wake from this dream,
Don't try to fix me, I'm not broken,
Hello, I'm the lie, living for you so you can hide,
Don´t cry...

Suddenly I know I'm not sleeping,
Hello, I'm still here,
All that's left of yesterday...

....

Vai liekköhän vihjailee, että jos oisin hiljaa.
Korkeelta ja lujaa, Kuten eräs suuri ajattelija on sanonut:
Miksi laulaa nuotista kun vieressäkin on tilaa.

Sepäsiitä, ei mulla muuta.

Suru istuu olkapäälläni kuiskuttaen hiljaa
tippuvia sanoja, soljuvia vesiä.

Ja minä katselen, ja annan sataa
Sade kasvattaa ja huuhtoo entiset roskat pois.

Vaikka hetken onkin synkeää, sateen jälkeen paistaa aina aurinko.

Niinpä niin, sitä aina miettii et tänään vituttaa ja huomenna huomaa miten väärässä sitä eilen olikaan.
Joku tauti riivaa, päässyt töihin astikaan.
Sohva on ystävä <3

Kattoo jos viikonloppuna pääsis jonnekin liikkumaan.
Jos ei ni onneks on kasa leffoja.

Duunissa ois kiva olla jos siellä sais olla ihan yksin.
Ei oo mun lemppariduunia, onneksi siitä edes maksetaan.
Nakertaa jo toista päivää ja tää tasasen vittuuntunut olotila vain nostaa vitutusta.
Hienoa!

Onneksi on jo keskiviikko, enää 2 päivää ja nukun ja nukun ja nukun.

Pakko päästä vielä lisäämään, että kiinnostuneille suosittelen etsimään Helloweenin A Tale That Wasn´t Right

Thanx to you, my dear old friend
But you can't help. this is the end
Of a tale that wasn't right
I won't have no sleep tonight

In my heart, in my soul
I really hate to pay this toll
Should be strong, young and bold
But the only thing I feel is pain

.....

Iloisissa merkeissä nukkumaan, kiitti ja moi.

Yrjänä on osannut kertoa:

anna meille
meidän syntimme anteeksi
anna meille
meidän jokapäiväinen kykymme suruun
sillä emme tiedä erheittemme kantomatkaa

...

turhuutta vain on ihoon raapustetut pyhät luvutkin
turhuutta vain jokainen tyhjä aika, katkeroitunut


Toinen puhutteleva on kultanaamio:

olen sinun
jos tahdot niin
olen sinun
kuin sydämesi
poukkoileva, raivokas
jos tahdot
olen sinun

...

rakensinko turhaan sinun varaasi ja saanko pettyä
etsin jotain kirjaa johon luottaa, jossa meidät kerrotaan
alttaritaulun sävyt jotka koetimme niin huolella vangita
haalistuu ja kärsimykseen päätyy tämäkin näytelmä

... Eipä tässä kait muuta.

Terveisiä kaikille jotka "salaa" lukee tätä päiväkirjaa :)

On onni omistaa Ystävä, Isolla Y:llä!

Tulin duunista väsyneenä ja kiukkuisena kotiin ja kas!
Tiskit tiskattu, pyykit viikattu... Vain että mulla ois parempi mieli, kun duunit väsyttää ja Murukin läks eilen vaihteeks kotiinsa :(

Aivan ihana Ystävä ja kämppis <3

Oon jotain tehnyt kyl järjettömän oikein kun mun Kämppismuru ja Muru on niin Muruja mua kohtaan :) (saiskohan tonne vielä pari Muru sanaa jotenkin?) :)

Pay it forward!