Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja pelaajia. Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja. Osa pelaajista joutuukin istuimen vapautumista odotellessaan säntäilemään aidatulla kentällä.
Aitauksessa olo on tehty mahdollisimman vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on sidottu metalliterillä varustetut kengät. Lisäksi toisen joukkueen pelaajat tönivät koko ajan.
Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen capo di tutti capi. Hän on se huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy mies, joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan kerrallaan aitaukseen tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi päästää ketään lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta tulijoita isoilla hanskoillaan ja käyräpäisillä kepeillä eli mailoilla.
Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin, mutta siitä joutuu tappelemaan. Pelaaja saa istua aitiossa kuitenkin vain pari minuuttia kerrallaan. Sitten hänen on lähdettävä takaisin aitaukseen tönittäväksi ja kampitettavaksi.
Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen laatikoiden eli maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi. Aitauksessa vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin raukkoihin mustalla kumikiekolla, jota lyödään edellä mainituilla mailoilla. Jos maalivahti on onnistunut väistelemään kiekkoa hienosti koko pelin ajan, hän saattaa päästä aivan pelin lopussa istumaan ja hänen tilalleen lähetetään joku toinen onneton raukka.
Jääkiekko on hyvä yleisölaji. Katsojilla on kaksi tärkeää tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava edellä mainittua mustaa kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla maalivahtiin, vaan kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava salamannopeasti.
Mikäli katsoja kannattaa sitä joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu, on katsojan huudettava mahdollisimman kuuluvasti "paitsio". Mikäli katsoja kannattaa toista joukkuetta, voi huutaa mitä tahansa. Pääasia on se, että huutaa kovaa ja jotain sellaista, josta ei saa selvää. Esimerkiksi "ööööh-haa möäää-haa" on suositeltava huuto. Katsojan pitää myös nousta seisomaan ja huitoa käsillään. Mikäli vierekkäin istuvat katsojat huutavat eri asioita, on kamppailu-urheilun ylevien periaatteiden mukaista lyödä naapuria esimerkiksi olutmukilla.
Katsojien toinen tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevia vähemmistöjien edustajia. Lajin fanaattisimmat kannattajat ovat koko lailla päteviä tunnistamaan joukkueisiin kuuluvia homoseksualisteja. Pelin edetessä varsin montaa pelaajaa tervehditään katsomosta iloisilla ja reippailla "homoo-o" -huudoilla.
Toinen merkittävä aitauksessa oleva vähemmistö ovat näkövammaiset. He eivät kuulu kumpaankaan joukkueeseen. Maallikkokin erottaa nämä sokeat henkilöt varsinaisista pelaajista siitä, että heillä on mustavalkoiset paidat.
typerä peli. vai ?