Niin tuli aamu ja hiljalleen,
saapui noutaja pinnalle maan.
Otti kädestä vaarini väsyneen,
ylös johdatti hiljalleen.
Ei itkeä saa vaan muistetaan,
kipu jäänyt on pinnalle maan.
Nyt muistoaan syömmissäin vaalitaan,
hän rauhassa nukkua saa.
Vaarin muistolle, r.i.p 23.11.2008
Oli sulla sydän niin lämmin ja hellä,
oli siellä paikka meillä jokaiselle,
mitään et pyytänyt kaikkesi annoit,
meitä aina muistit huolta kannoit.
Kauniit muistot voimaa antaa
surun raskaan hiljaa kantaa.
Mummun muistolle, r.i.p 24.11.2008
Kultalintu jää tänne hiljaa ikävöimään, taivaassa taas tavataan. <3