Kerran, joskus jossain jonakin päivänä, käveltiin minä, Joni ja Mara Kaivariin testaamaan, jos meille muijaa sattuis tulemaa. Me yritettiin pukeutuu hiukan tyyliin sopeutuvalla tavalla: Jonilla oli se seksikäs lätsä, ihme Dressmann kauluspaita ja jotkut housut, kun taas Maralla oli joku Posti paita, Bossin farkut ja Lacostet. Mulla oli tyypillinen kesävaatetus, eli punainen SVK -paita, siniset shortsit ja sandaalit. Niillä kuteil pitäis ny hei hiuka herutust saada! ..ainaki mä uskoin niin.
Matka meni aik kivasti. Ennen ku mentiin Kaivariin, piti käydä hakemassa Jonille Joltti (siit se diggaa) ja Maralle Muumilimu. Mentiin ratikalla kaivariin ja ku sinne päästiin, nii huhhuh, ku siel oli lössii. Helvetisti teinei dogaamas! Noh, nyt meidän piti vaa etsiä sopivat kohteet, joilt vois herua. Käveltiin siinä sit muutama kymmen minsa, ja näytti pahasti siltä, että kaikki nätit mimmit oli varattui. Alko Joninki ego rutistua. Mara halus jo lähtee himaan, mut mä pidin fiilist korkealla laulamalla hienosti kovaa ja korkealta kaikkien tuntemaa Elfin Hoochie Coochie Ladyy. Noh, ne kyl lähti kovaa vauhtii ratikalle päin. Mun tsägä, et kintuis on hiukan enemmän nopeutta ku niiden.
Hetkeä myöhemmin vihdoin tuli pieni tyttöporukka, jossa olisi kolme sopivaa meille. VIHDOIN! Olimme sopineet aikaisemmin, että koittaisimme yksi kerralla. Nyt arvoimme kivi-paperi-sakset -menetelmällä, kuka saisi aloittaa. Ja minähän tietenkin voitin! Noh, menin itsevarmana tyttöjen luokse ja moikkasin kohteliaasti. Ne katteli mua hiukan ihmeellisesti ja moikkas takas. Aloin hiukan rupatella ja ne vastaili sen näköisenä, ettei vois vähempää kiinnostaa. "Hmph", ajattelin ja päätin tarttua tosi toimiin. Menin sen bruneten luokse ja sanoin: "Sun hiukset ovat vartalolles kuin taivas maalle." Hän kiitti minua. Olin varma, että tämä onnistuisi, joten sanoin: "Kasvosi ovat yhtä kauniita kuin Dion lyriikat esimerkiksi Holy Diverillä tai Sacred Heartilla. Voisin tehdä kanssasi kaikkea, mitä Paul Stanleyki teki Exposedilla." Hämmästyneitä katseita sain takaisin. Hah! Jäivät sanattomaksi minun kauniille sanoille! Sit ne lopulta avasivat suunsa ja sanoivat menevänsä vessaan. Ettei mun tarttis tulla mukaa... Noh, jäin sit siihen, mutta eivät he sieltä sit koskaa palanneet.
Vähän ajan kuluttua törmäsimme niihin samoihin. Tällä kertaa oli Maran vuoro mennä koittamaan onneansa. Mara hipsutteli niiden luo ja tiputti "vahingossa" kännykkänsä niiden viereen. Se toinen blondeista sit nosti sen puhelimen ja Mara kiitti kohteliaasti ja alkoi rupatella. Kyllä se kauan jaksoi rupatella, mutta yhtäkkiä tuli hiljainen hetki. Mara ei tienny, mitä enään sanoa. Mara seiso siinä, tansahteli ja päätti näyttää mahtavan Death Hand -temppunsa. Tytöt katteli sitä pitkään, en nähnyt naamoja. Sitten Mara alko puhua ja rupatella kovaa tahtiin. Pelättiin jo Jonin kanssa siinä, että Mara olisi viennyt parhaimmat pois. Lopulta Mara tuli pois sielt. "Noh?!" Joni kysy. "Jooh... niit ei kiinnostanukkaan Maradonan elämänkerta. En mä sellasten kaa puhu, jotka ei sitä tiedä." vastas Mara.
Meistä vanhin ja "kokenein", Joni, päätti nyt astua estraadille. Joni käveli iloisesti tyttöjen luokse toinen Jolt -tölkki kädessä ja alkoi puhua niiden kanssa. Jonin kanssa niillä luisti kyllä juttu. Oltiin aika lähellä Maran kanssa, joten kuulimme suurin piirtein keskustelua. He puhuivat irkkaamisesta. Joni kerto hyvä kanavia, ku taas ne tytöt kuumimpia jätkiä, joille kannattaa kommata. Joni näytti saavan vihdoin mimmin, joka vois puhua sen kanssa jostai samast asiast! Mutta ei... ei Jonillakaan onnistunu. Ku kävi pikku vahinko. Se brunette ku aivasti ja vahingossa tönäs Jonii niin, että Jonin Jolt tölkki kaatu Jonin paidalle. Siitähän Joni nosti ison metelin! Päätettiin Maran kans, että ottaisimme Jonin ja menisimme Maralle hakkaamaan Smackdownii. Tuona päivänä huomasimme Jonin kanssa, että netin kautta heruu enemmän kuin oikeessa elämässä. Toivon mukaan jonakin päivänä jollekki meistä tulee sellainen mimmi, joka meitä voisi ymmärtää...
"Love can be seen as the answer but nobody bleeds for the dancer" Black Sabbath
