Mä jatkan matkaa surusilmin
yksin on vain elettävä elämäin
yksin joskus onnen voi löytää
vaikka haikeelta se tuntuiskin
En tarvi miestä apurikseni tai
pelastamaan henkeni
mä kaipaan vain kotiin jonne
koskaan en löydä
palaan samaan ympyrään samaan
valheeseen
se johtaa mut kadotukseen
ja sinne jään mä lepäämään
joskus aika rientää ja mun mentävä
on et mahda sille mitään mutta
kestettävä on
uskot samaan valheeseen jota
kerrotaan aina
et tahdo sä uskoo totuuteen
koska raskasta se on