Saavuin taas tänne kiireen kylistä. Täältä sinut löysin metstän sylistä.
Yksinäinen ruusu, ympärillä puut. Kauneutta syvää eivät nähneet muut.
Tuuli lauloi hiljaa säkeet kaukaiset, turhaan toivoin että nupun aukaiset.
Uskalsit kukkia maassa kylmyyden.
Jäädyttikö viima nupun rohkeuden?
Vaikka kiinni pusersit terälehtiä, taisi halla luoksesi ehtiä.
Saiko jäinen koura maan sinut nujertaa?
Sisimpäsi herkkyyden kuka nähdä sai?
Sinä minuun katsoit hiljaa hymyillen, salaisuuden kätkit suojaan siimeksen.
Muuta et nyt voi.
Roudan maahan kukkimaan taivas sinut loi.