Kello yhdeksän, on kaipaus astunut sisään
Mielessäin vain kuinka sain sinut lähtemään
Et enää viereeni tuu nukkumaan
Et enää sano niitä kauniita sanoja
Sinua kaipaan, sun lämpöäsi
Kosketustasi ihollani.
Kahvi kylmenee ja kohta sydämmenikin
En voi ymmärtää, sut viereltäni häädin
Mut sä onnellisempi olet ilman minua
Joten lähde, älä katso taakses
Mä itken mut vielä yli pääsen.
Kello kymmenen, tuijotan huoneeni seiniä
Uiskentelen ja hukun täällä muistojen meressä
Tyhjä talo mulle kuiskii sinun äänellä
Rakkaus on tapettu, tukahdutettu
Minä kidutettu, sinä pahoinpidelty.
En uskalla, enkä edes halua enää mitään tuntea
Lähden juomaan ja leikin että mulla on hauskaa
Sä päätit lähtee, vaikka rakastit
Jätit hyvästit, ja taas mä kuljen yksin.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 12.08.
- SANNI - Sit ku mä oon vapaa 23.07.
- Jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli 21.02.
- Alan taas päivittää tätä 14.01.
- Älkää tuomitko mulla on niin tylsää et... 13.04.
- Salee hengaan tääl viel 13.04.
- - 09.12.
- Kuumeessa tylsyyttä 28.11.
- [Ei aihetta] 08.09.
- Will I ever be happy again 08.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2018 (4)
- ▶ 2017 (2)
- ▶ 2015 (21)
-
▼
2014 (56)
- ▶ joulukuu 2014 (3)
- ▶ marraskuu 2014 (6)
- ▶ lokakuu 2014 (5)
- ▶ syyskuu 2014 (10)
- ▶ elokuu 2014 (11)
- ▶ heinkuu 2014 (2)
- ▶ keskuu 2014 (1)
- ▶ toukokuu 2014 (1)
- ▶ huhtikuu 2014 (3)
- ▶ maaliskuu 2014 (5)
- ▶ helmikuu 2014 (6)
- ▶ tammikuu 2014 (3)
- ▶ 2013 (127)
- ▶ 2012 (439)
- ▶ 2011 (242)
- ▶ 2010 (240)
- ▶ 2009 (91)