Se on mielenkiintoista, miten paljon aikaa sitä saa kulutettua siihen, kun koettaa päättää, mitä vaatteita pukee ylleen, kun on aikeissa lähteä ulos. Samalla sitä kokee, että on miellyttävää(?) tekemistä. Sitä keikkii ja postailee heijastavien pintojen ääressä kerran jos toisenkin, pudistelee päätään, riisuu, vaihtaa yhden vaatekappaleen, toteaa sen hyväksi ja sopimattomaksi johonkin toiseen ja taas vaihdetaan. Ja vaihdetaan. Ja vaihdetaan. Ja vaihdetaan. Useasti sitä käyttää samaa rättiä eri muiden kappaleiden kanssa muutamankin kerran päällä.
Turhamaisuus on ihana kuolemansynti.