IRC-Galleria

Mieletön kombo sattumia ja perseilyä, jotka EIVÄT ole minun syyni. Käsittämätöntä toimintaa taas yhdeltä jos toiseltakin puljulta. Eli, RoPeCon-systeemi kusee more or less.

Ei kuulu paketteja tänäänKÄÄN. Perkele. -.-

Eilen kävin aamupäivällä töiden jälkeen apteekissa. Eivät, pirut, myyneet 1,6mm ruiskuneuloja. Oli vain narkeille tarkoitettuja ns päivystyspusseja ja niissäkin oli 1,2mm neuloja ja nehän EI käy! Pitää saada korvakoruja tikattua parit per korva. Ryhdyn dissaileen ko apoteekkia ja käymään tätä lähin vain keskustassa, oli asia sitten, mikä tahansa. Ä-hä!

Eikö se ole default asetus, että seitsemältä saa aamusella alkaa mekastaan kerrostaloissa? Jos sitä alkais tunkeen lisää blondausmyrkkyjä päähän, aikansa kuluksi. Pakko kyllä todeta, että tämän viikon jälkeen mun tukka pysyy suht kaukana noista väreistä >.< Huomaa kyllä jo, että ne ovat huomattavasti surullisemmat kuin aikaisemmin, mutta onhan sille tehtykin viimeisen kolmen(?) viikon aikana kolme värinpoistoa, että ehkä sen ymmärtää. Noh, kohta neljäs!

Ja postia odotellessa... Missä on mun aurinkolasit? Missä mun uudet housut? Entä mun cosplay-partnerin kledjut? Ja mis vitus mun tabisukat? Voi huoh. Sitä kun koettaa olla itse ajoissa asioiden kanssa, niin sitten puljut päättävät alkaa matamaan toimitustensa kanssa - for the reasons IDK. Varmaan pärstäkertoimella mennään.

Mulla on ongelma. Ei ei ei, ei liity mitenkään mun wammaharrastuksiin, vaan töissäoloon.

Joskus ihmisillä - aika useastikin, käsittääkseni - soi biisejä pään sisässä. Tulevat ja menevät, miten tykkäävät, vaikkakin osa kuulemma voi itse jopa vaikuttaa siihen, mitä jukeboxistaan tulee. Itselläni se on täysin shufflella, mistä tämä ongelma johtuukin.

Viimeisen parin viikon aikana listani kärkikaksikko on:

AKI SIRKESALO - Seksuaalista Häirintää
MICHAEL JACKSON - In the Closet

Ei siinä mitään, että joskus päässä vilisee tällaiset biisit. Mutta tästä on tullut ongelma hiljalleen, koska ne on siellä joka päivä =D Missä mun joulu- ja lastenlaulut on?!

Viime perjantaina marisin aiheesta sitten tupakkapaikalla työkavereille ja totesin, että viikko on kohta kulunut, kohta pitäis tulla joku kolmas täydentämään mun kesto"suosikkeja". Tuskastelin, että miksi sitä paitsi juuri Jackson ja Sirkesalo, onko mun pääni sisässä joku kuolleiden artistien kerho. Ne koettavat ottaa yhteyttä kuolevaisten maailmaan... =S


Huua luua halinna luua! Niin se on se lappalainen lastenlaulu. Löysin siihen jopa sanat googlella, nyt voi antaa koko biisin soida. ;)

"Juokse kellokas
outamaita ja auvikoita kellokas, poroni, laukota noita. huu-a luu-a halinna luua halinna luua huu-a-i-lii.

laulun kuulen tunturituulen, kultani kutsuna jo kuulen sen. huua luua halinna luua, halinna luua huu-a-i-lii.

kello kilkkaa, jo valo vilkkaa, kellokas, hälle on silkki ja hilkka. huua luua halinna luua, halinna luua huu-a-i-lii."

Sataa vettä, se on ihan ok.

Sain asiat kaupungilla hoidettua, tosi jees. Olihan niitä jopa kaks pikavisiittiä.

Mutta

Joku saatanan homo on pöllinyt mun pyörän meidän lukitusta pyörävarastosta. Lievästi nousi adrenaliinitaso veressä, kun menin sinne aamupäivästä ja että mit vit helv. Soitin heti ensimmäisenä taloyhtiölle - oli pakko tarkistaa, että eihän pyörävarastoa pitänyt vielä siivota rikkinäisistä/merkkaamattomista pyöristä. No ei, se on vasta perjantaina se, eli taloyhtiö ei ollut kähveltänyt sykkeliäni.

Ko. pyörävaraston ovi on lukollinen, avaimet löytyvät vain talona sukkailta. Suht HC tiirikoija täytyy olla, jos ura-avaimen tiirikoi, joten en oikeasti usko moista mahdolliseksi. Ovessa ei myöskään ole merkkejä mistään väkivallasta. Mutta, on, että miksei ne vielä hienommat, avoimet pyörät ole kelvanneet sille, joka minun sykkelini nyt on vienyt? Alkaa tuntumaan henkilökohtaiselta vittuilulta. "ÄHÄHÄHÄHÄHÄÄH! Nyt ei pääse punapäähoro toihin!" -.-

Haluan uskoa, että joku on vain aamusella, töihin lähtiessään epähuomiossa ottanut omansa sijaan mun omani. Punainen naisten kevytmaastopyörä näyttää olevan suht suosittu - mitä tuossa vilkuilin, niin sieltä löytyy ainakin kolme tai neljä muuta samantyyppistä. MUTTA, luulisi nyt, että jonkun toisen henkilön pyörä tuntuu perseen alla hitusen kummalliselta.

Ellei aamuun mennessä näy, pitää tehdä rikosilmoitus, ei varmaan muu auta.

Vittu, mitä paskaa.

Onpas mukamas ollut kiirettä koko viikko. Ehkä tänään, jahka saan siivousfrenzyn toimitettua kotona, niin jaksaisin kirjoittaa siitä pirun AnimeConista ja tän viikonlopun WAnaja-festivaaleista. Saas nähdä, miten käy. Pyykkiä ei pääse kuitenkaan peseen tänään - muutkin tässä talossa haluavat pestä sunnuntaisin taloyhtiön koneella, duh -.-

Klo 04-0430 välillä herääminen ja klo 05 töihin lähteminen pyörällä heti seuraavana aamuna, kun on juuri päässyt kotiin, pitäisi olla laitonta. -.-

Juu, kirjotan asiasta sitten ehkä huomenna. Menis pyörtyyn sänkyyn. -.-

Yövuoroviikko. Odotin tätä viikon, kun olin viikko sitten iltavuorossa, kärsimässä kuumuudesta töissä, kun lämpötilat oli ~30*C. Yöllä on lähinnä kylmä käydä tauoilla röökillä pihalla - olikohan viime viikollakin yöt näin kylmiä; ei kai sentään? Maanantaiaamuna, kun ajeli kotiin, sitä kirosi käteviä pistokkaita, jotka oli vain sujauttanut jalkaan. Oikeasti, kun kotiin asti pääsin, oli sormet, varpaat ja nenä kohmeessa. -.- Helvetin hieno heinäkuu.

Joka tapauksessa, tässä tapan aikaani ja odotan, että kello lyö yhdeksän. Sitten menen tuuppimaan frendin hereille - ellei se ole jo herännyt siihen mennessä. Pitää lähteä palkkapäivän kunniaksi pistämään rahaa sileäksi. Tosin, ei nyt ihan muuten-vaan, ihan tarpeellista tavaraa liittyen tulevan viikonlopun rientoihin. Ostoslista, jonka kirjoittelin yöllä töissä, unohtui tietenkin pukukaappiin ja työtakintaskuun, eli olipa paljon hyötyä siitäkin. Noh, totuus kuitenkin on, että minulla on kirjoitusmuisti - niille, jotka eivät tiedä, mitä se on, niin voin kertoa, että sitä muistaa paremmin asiat, kun ne kirjoittaa ylös. Konkreettinen muistilapun tekeminen on siis se, joka saa muistamaan, eikä lappu itse.

Nuppineuloja, pehmustetarranauhaa, kangassiivuja... Ehkä ne kannattaisi joutessaan kuitenkin raapustella vaikka luuriin ylös lunttilapuksi. Sen verran pitkä se lista taisi ehkä mahdollisesti olla, että itseni tuntien puolet unohtuu joka tapauksessa.

Viime perjantaina tuli töissä virallinen ilmoitus, että kaikki määräaikaisella työsopimuksella olevat lentävät pihalle elokuun lopussa. Tai, ollakseni korrekti, heidän sopimuksiaan ei uusita. Ei siis ole kysymys potkuista vaan siitä, että ei vaan tehdä uutta sopparia. Kyllä, se koskee myös minua. >.< Näillä perustein tuli peruttua loppukuun Skotlannin rematch-reissu. Erinäinen taho ei luonnollisesti ollut asiasta kovin innoissaan, mutta pakko ottaa järki käteen; kaikki raha, mitä irti saa, on tervetullutta. Kysymys ei kuitenkaan ole ihan mitättömästä summasta, joten, mieluummin otan ne kesälomapäiväni rahan muodossa kuin lomana, kun kerta sitä "lomaa" heruu joka tapauksessa pian enemmän kuin allekirjoittaneen pää kestäisi.

En ole kovinkaan positiivinen sen suhteen, että saisi jotakin muuta, viakka oman mielenterveyden tähden on pakko ainakin koettaa etsiä. Ensimmäinen ja toinen viikko voi olla jopa kivaa, kun tajuaa, että voi tehdä, mitä tykkää, milloin tykkää. Sitten siitä tuleekin "liikaa aikaa", eli alkaa käydä tylsäksi. Lisäksi se, että sitä on oppinut siihen, että aina on varaa ostaa jotakin, mikäli kokee jotakin tarvitsevansa. Ja ettei tarvitse miettiä montaa päivää ja laskea harkitsen, jos vaikka koneesta kärähtää näyttö - kuten alkuvuodesta sattui, mutta minä vain tilasin uuden ja sillä selvä, problem solved.

Ei minun tilanteeni töissä pahin varmasti ole. Siellä on joitakin vanhempia naishenkilöitä, jotka ovat olleet jo pitkään aina vain uudella ja uudella määräaikaisella jo ties miten pitkään saamatta tuntemattomista syistä ja y vakituista paikkaa. Minua ei edes ahdista - vielä(?) - kun niitä se varmasti mietityttää ennen nukkumaanmenoa, että mitä sitä oikein keksii, millä hoitaa lainat ja perheen.

Töissä on ollut aika apaattinen ilmapiiri viime päivinä - öinä. Todella moni sieltä jää nyt siis pois ja kaikkia huolettaa. Paitsi minua. Menen töihin hymy perseessä asti. En jaksa mököttää. En tietenkään ole ILOINEN tästä käänteestä, mutta on täysin vastoin mun luonnetta märehtiä ja mököttää montaa päivää. Se ottaa voimille, ei sellaista jaksa. Siispä elän kuten ennenkin - mitä nyt pitää vähän pitää silmällä, mihin sitä rahaa suoltaa. Onneksi mulla ei oo kersoja ja sen semmosia, joista pitäisi huolehtia itsensä lisäksi.

Ei tämä välttämättä ole lopullinen päätös päättäjien taholta. Ei meille pitänyt tulla ainuttakaan kesätyöntekijääkään ja siellä niitä nyt kuitenkin viipottaa ainakin kolme per vuoro. Mieli muuttuu, soutaa ja huopaa, koskaan ei voi tietää ja vielä on reilut puolitoista kuukautta aikaa ennen kuin asia on täysin ajankohtainen. Ei kuulemma olisi eka kerta, että menee päivä tai kaksi ja sitten ryhdytään hulluna soittelemaan vanhoja työntekijöitä takaisin. Harvinaisen vittumaista pompottelua, imo, mutta eipä ole minun hallinnassani. Totta kai sitä mieluummin palaa tekemään hommaa, jonka hallitsee ja osaa kuin olisi ns tyhjän päällä tai menisi näpertämään jotakin ihan uutta ja outoa - tosin, ei se minusta kuulosta pahalta sekään, mutta, edelleen, ottaen huomioon maailman talousvituntilanteen, niin hyvin epätodennäköistä.

Tällaista tänään. ja vielä puoli tuntia. -.-

Juu, testi Ylen sivuilla osoitteessa http://www.yle.fi/pyhatjapahat/testi.html

Frendi oli tehnyt, joten teinpä sitten itsekin. Score on hieno, eikä yllätä mitenkään syntien osalta. Pointtina numeroissa siis se, että mitä korkeampi, sitä enempi.

Ylpeys on vain lisääntynyt viime aikoina. Muistan tehneeni tämän testin joskus aikaa sitten. Ylpeys oli kukkasena jo silloin, mutta ei varmasti ollut noin isoilla numeroilla. =D

Hyveitä:

Kohtuullisuus: 10
Suhteellisuuden taju: 10
Viisaus: 8
Lojaalisuus: 7
Oikeudenmukaisuus: 7
Urhoollisuus: 7
Anteeksiantavaisuus: 6
Pyhä huolettomuus: 5
Hiljainen tieto: 4
Jalo joutilaisuus: 3
Rakkaus: 3

Syntejä:

Ylpeys: 20
Hengen velttous: 9
Murehtiminen: 9
Vatsan palvonta: 9
Hekumallisuus: 8
Tietämättömyys: 7
Vihamielisyys: 7
Välinpitämättömyys: 7
Ahneus: 5
Huumorintajuttomuus: 5
Kateus: 3

Juhlin: en mitenkään.
Sijainti: yksin kotona.

Syy: Allekirjoittanut on shoppaillut sen verran railakkaasti esinäisistä syistä, että parempi vaan olla juopottelematta ainakin - varsinkin, kun huomattu on, että neidin ryyppyreissuilla palaa aina turhankin reippaasti rahaa (tipin antaminen on kivaa taksilla ajelusta puhumattakaan >.<).

Tässä sitten tarkoitus olisi karsia tyystin tuollainen muuten-vaan viikonloppujuopottelu. Ei sovi mulle - ai, SOPIIKO se sitten jollekulle? Ei se mikään punishment ole, että nyt en ole missään. Ei hotsita. =) Toki, jos jotakin erikoista kehittää syyksi, niin sitten voisi ehkä muutaman. Tai jos lähtee johonkin muualle kuin HML. Olettaen, että rahatilanne näyttää hitusen paremmalta kuin mitä nyt.

Mitä sitten on tullut shoppailtua? No... tilasin Jenkeistä sellaisen kivan replikamiekan, joka on melkein itseni mittainen - miekalla pituutta 52" eli ~132cm ja itsellä 168cm.

Lisäksi viime päivinä on tullut tutkailtua ns tekotatuointien tekemistä. Tuli tilattua yhdestä putiikista Hellsingistä ns tatuointilakkaa, mutta se osoittautui parin päivän tutkimisen jälkeen ehkä hitusen liian heikoksi, eli se ei kestä ihoon kohdistuvaa mitään hiertymistä. Esim piirrettäessä johonkin nivelkohtaan se on jonkin ajan kuluttua poissa - tai osittain irtoillut =S Täytynee mennä paikalliseen teatteriliikkeeseen ilmoittamaan tädille, että haluaisin sittenkin tarvikkeet myös ihon kuviointia varten. Hain samaisesta liikkeestä (on muuten sellainen kuin www.roolipakka.fi) perjantaina maalia ja kiinnityspuuteria, jotta saan rinnassa olevan lohikäärmeeni piilotettua. Suhteellisen hyvin se onnistuikin sitten, kun kokeilin. =)

Viime päivinä mieltä on askarruttanut kaikenlaiset kummat kysymykset, kuten, mikä liima tarttuu polykarbonaattiin ja onko Hämeenlinnassa liikkeitä, jotka myyvät airsoft-varusteita =D