Kuka uskaltaa olla erilainen?
Käsi ylös, huuda se ääneen!
Ettei ne harmaana massana nää meit.
Mä tunnen niskassa maailman paineen,
Kuka uskaltaa olla erilainen?
Käsi ylös, huuda se ääneen!
Huuda se ääneen! Jee...
Mitä sult odotetaan, ja kuka odottaa?
Kenelle annat vallan sut nostaa ja pudottaa,
Ku täällä varmaa ei oo muu ku kuolema.
Ja aarteet matkal ripoteltu harvaan,
Ois aina parempi tietää ku arvaa!
Mut nää rutiinit silittää mua vastakarvaan,
On vaikee opiskella, jos ei kiinnosta.
Vaikee hymyillä, jos mikää ei innosta..
Tähdätää siihen et saataisii kiitosta,
Kymppii tai viitosta, samaa kaavaa siis.
Seiskaluokalla muistan ku sanottiin,
Et nyt jo pitäs ryhtyy valkkaamaa ammattii.
Mä oon kakstoist, ootteko tosissanne?
Antakaa mun leikkii, ikäisteni lailla.
Pikkutytöil meikkii, äitinsä lailla,
Ja molemmilla sama vaiva.
Entä jos en ookkaan varma vielä?
Valmis, rauhoittumaan...
En osaa seistä paikoillaan.
Entä jos en ookkaan sillä tiellä,
Enkä kulje suuntaan,
Jota multa odotetaan?
Entä jos en ookkaan varma vielä,
Valmis, rauhoittumaan...
On helppoo olla irrallaan!
Mut kyllä koulunkäynti kannatti,
Hyllynpäällä pölyttyy ylioppilaslakki.
Se on ollu mulle just ja vaan sitä, lakki,
Ois ollu ees ylioppilastakki,
Nii sil ois voinu pärjätä tääl.
Nyt saa vaa lakkipäissään värjötellä, ei sovi kouraan,
Ei pääse ittensä toteuttaa.
Elämine täysil ei tarkota et sun pitää elää nopeeta,
Kaikki irti siit, mut mil tapaa?
Villi ja vapaa, täällä ollaan vaa ihmisii.
Harva uskaltaa sisintänsä totella,
Juoksee karkuu, ei uskalla ottaa otetta,
oravanpyöräst, pitää kuulema päästä pois.
Mut välil kulkuriki haluu sadesäästä pois,
Elämää ei sen enempää,
Mut mul on vaan tää yks mitä menettää!
Entä jos en ookkaan varma vielä?
Valmis, rauhoittumaan...
En osaa seistä paikoillaan.
Entä jos en ookkaan sillä tiellä,
Enkä kulje suuntaan,
Jota multa odotetaan?
Entä jos en ookkaan varma vielä,
Valmis, rauhoittumaan...
On helppoo olla irrallaan!
Irrallaan ...
Katon kavereita ympäril, monil jo lapsii.
Koko ajan syntyy lisää, osal jo kakski.
Toiset yrittää, ja toiset tyrii tääl,
Niin et mahdollisimman nopee eroo siitä pyritään.
Lapsi on lahja, ei itseoikeus,
Silti abortti enemmän sääntö ku poikkeus.
Saa mut pohtii itteeni siihen asemaan,
Tanssinko riemust vai alkasko masentaa?
Elämä sormien välissä ku vettä,
Tässä pitäs alkaa miettii eläkettä!
Koitetaas nyt ensin päästä kolmenkympin yli,
Kyllä mäkin haluun perheen ja vaimon syliin,
Mut se näyttää monesta kulmasta maailmanlopulta.
Anna mulle aikaa, älä hoputa...
Nuoruus pitää kokee, se pitää elää,
Ryömitään ja sitte kävellään!
Entä jos en ookkaan varma vielä?
Valmis, rauhoittumaan...
En osaa seistä paikoillaan.
Entä jos en ookkaan sillä tiellä,
Enkä kulje suuntaan,
Jota multa odotetaan?
Entä jos en ookkaan varma vielä,
Valmis, rauhoittumaan...
On helppoo olla irrallaan!
Irrallaan ...
