Sen illan puistossa me istuttiin,
yömyöhään juteltiin.
Puiston hämärässä suudeltiin,
mm, viiniä nautittiin.
Sä kerroit kuinka mukavaa,
ois kantaa sormusta.
Pieni mökki metsän laitaan laittaa,
kukkia kasvattaa.
MUT HEI EI SE RIITÄ,
ET ON MUKAVAA.
SEN TÄYTYY OLLA PALJON PAREMPAA !
Siinä täytyy olla rakkautta,
siinä täytyy olla unelmii.
Mannapuuroa ja mansikkaa,
juuri oikeenlaista kemiaa.
Sen täytyy joskus satuttaa,
sen täytyy voida naurattaa.
Ei siitä muuten mitään tuliskaan,
ilman oikeenlaista kemiaa.
Alkoi katuvalot sammumaan,
ja meitä paleltaa.
Sä pyysit mua vierees nukkumaan,
joo, mä olin valmiina.
Aamuyöstä vielä kuuden aikaan,
kuuntelin haaveitas.
Seinän takaa isäs kuorsausta,
mmm, mä taisin huokasta.
MUT HEI EI SE RIITÄ,
ET ON MUKAVAA.
SEN TÄYTYY OLLA PALJON PAREMPAA !
Siinä täytyy olla rakkautta,
siinä täytyy olla unelmii.
Mannapuuroa ja mansikkaa,
juuri oikeenlaista kemiaa.
Sen täytyy joskus satuttaa,
sen täytyy voida naurattaa.
Ei siitä muuten mitään tuliskaan,
ilman oikeenlaista kemiaa.
Ei elämää liikaa suunnitella saa,
antaa sen mennä vain painollaan.
Jos joskus vielä tavataan,
hyvä niinkin,
jos ei lakit päähän ja näkemiin.