tuntuu jotenkin oudosti pahalle.. todella inhottava olo.. masennus tms.. kuvastais tää runo minkä oon joskus aikoinaan kirjottanu:
ITKETTÄÄ,
EN SAA ITKETYKSI.
NAURATTAA,
EN SAA NAURETUKSI.
OLEN LAMAANTUNUT.
SYDÄN JA JÄRKI RIITELEE VASTAAN.
ENKÄ TIEDÄ KUMPAA USKOA.
NIIN MONTA SANOMATONTA ASIAA..
JOTKA MINULTA LOPULTA JÄÄ SANOMATTA.
EN KYKENE PUKEMAAN NIITÄ SANOIKSI,
VAIKKA YRITÄN.
ÄÄNENI ON KUIN TUHKAA ILMASSA:
KUKAAN EI KUULE..
- NIU -
Kirjotin ton joskus kesällä 2000 kun olin rakastunut. Paitsi nyt se ei vaan sovi kun en oo rakastunut. siis samalla tavalla kun sillon. Olen rakastunut mut kuitenki.. kyl te tajuutte =)
Tähän vois auttaa apulannan armo =)
Jotenki sellanen olo et kukaan ei kuule mun sanomattomia avunhuutojani.. oon jotenki todella yksinäinen. en saa seuraa vaikka kuinka ketä vaan pyytelen =( (nyt en tarkota sitä mitä luulet =) mulla on jo mies ) =)
Ystävät on jotenki todella vähissä.. taas kerran ku niitä tarttis...
koitetaan nyt vaan selvitä tästäkin loukosta sitten ihan yksin.. taas kerran =(
Nina th e Niu Nau