IRC-Galleria

Olen oikeesti niin pihalla päivistä. Perjantaina luulin että on lauantai ja tajusin sen vasta joskus illalla. Eilen yllätyin kun olikin maanantai ja äsken ihmettelin kun mistään virastosta ym. ei vastata. Pyhät saisi oikeesti loppua kun ei tässä pysy mukana. Nyt on siis tiistai ja loppiainen ja tämän jälkeen ollaan taas ihan normaalissa arjessa. Hyvä. Kiitos.

Mulla on nyt kamala taistelu itseni kanssa että lähdenkö vielä salille vai meenkö sohvalle lukemaan jotain hyvää kirjaa. Joku voisi ratkasta tämän ongelman.

Voitot maksimiin
pian me kuolemme
Noustaan voittajain nirvanaan.

Eräänä humalaisena iltana helsinkiläisessä anniskeluravintolassa.

---

Eivät ne sano kiitos
sitä tarkoittaen.

Eivätkä ne pysähdy,
ei aika anna siihen mahdollisuutta.
Ne matkaavat eteenpäin
tietämättä kuitenkaan
kuka niiden leivän leipoo,
viljan kylvää
ja synnit sovittaa.

Niillä on vain tämä hetki
ja huominen
jonka täyteläisyydestä
on pidettävä huolta.

Ne nojaavat pöytiin
kuin uskottuihin tarinoihin
ja sokeina luottavat
olemisen jatkumoon.

Pitäisköhän ostaa uus, vanhaa paljon pienempi atk-pöytä? Tai pitäisköhän sulkea Ikean sivu ja mennä nukkumaan?

Tiedän yhden joka iskee miehen
Vaikka kuinka julman
Painonnostajakin kynsissä sen vaikeroi
Vailla aaveen hyökkää ääneti
Se takaa jonkun kulman
Minkä kulman aavistaa ei koskaan sitä voi

Se on kauhea kankkunen
Olen tuntenut kauan jo sen
Iskee kimppuusi se salaa
Poistuu hetkeksi mut palaa
Se on kauhea kankkunen.

Moni poika kehuu nuoruudestaan yhtä sekä toista
Kuinka se on hyvin tähän asti pärjännyt
Mutta kankkusen kun kohtaavat ei katseet enää loista
Kun se onkin tomaateiksi silmät värjännyt

Se on kauhea kankkunen
Aamutuokio aikaa on sen
Hiipii vuoteen jalkopäästä
Kun se tulee ei se säästä
Se on kauhea kankkunen

Jos sä luulet että tutustua tuttavaani jaksat
Lähde silloin minun kanssain sitä kohtaamaan
Kunhan ilta ensin istutaan ja laskun sinä maksat
Saattaa aamu tuoda sulle jotain tullessaan

Oi kauhea kankkunen
Itse kerjäsit seuraa sä sen
Älä minua siis soimaa
Koita kerätä vain voimaa
Kestää kauhea kankkunen

Oi kauhea kankkunen
Itse kerjäsit seuraa sä sen
Älä minua siis soimaa
Koita kerätä vain voimaa
Kestää kauhea kankkunen

Ensimmäinen jouluni ilman sinua
tuntuu märältä jalkojeni alla
ja kylmältä keuhkoissani.

Ensimmäistä kertaa jouluaattona
puuttuu yksi paikka
minne mennä.

Ensi jouluna
voit katsoa ylpeänä
kuinka taas selvitin yhden vuoden
sinun suojellessa lämpimällä sylillä.

Ei elämää tule esittää sellaisenaan,
vaan sellaisena miksi se uneksitaan.

Anton Tshehov (1860-1904), Lokki, 1896

Äiti toi äsken kuuse sisälle. Se meinas melkeen kuolla sinne alle ja pudottaa pöydältä useammankin kukan. Iskä meni lopulta pitää kiinni kukista ja kun äiti sai kuusen maahan, meikä totesi sohvalta, uskallettuani nostaa pääni koneen näytöstä, että liian pieni, lahjat ei mahdu alle.
Oon niin ihana. <3