Hän on vain lutka,
punakyntinen vaaleaverikkö
harpyija joka raatoja syö
kaunis
oi kuinka kaunis onkaan
kurkkaa suuhun
siellä on käärmeitä ja
tuhannet hain hampaat
istuu
viattoman valkoisissa vaatteissa.
Ranteet verisenä
HUUTAA APUA RUOJA.
Viivoja.
raiskaa hänet sanoillasi
minkä hän tavoilleen mahtaisi
työnnä veitsi kauniiseen rintaan
hän tietää että se kuuluu hintaan
Hän on uhri,
siinä ollessaan äitinsä opissa
tahrii viattomuutensa vereen.
Kyynelein yrittää peittää
rumaa totuutta
erikseen mainitaan
jos pystyy häpeän peittämään
Se ei ikinä onnistu.