Ei niinku mitenkääpäin taas kiinnostais. Tekis mieli vaan hautautua peiton alle itkemää pahaa maailmaa, herätä joskus puolenpäivän jälkee, juoda kolme pannullista kahvia, polttaa liikaa tupakkaa ja käydä taas takas peiton alle.
Mut ei, kouluu lähen kuitenki raahautumaa, pitää laittaa lippis että pääsee piiloo katsekontaktilta jos ärsytys käy ylivoimaseks.
Jaa että mikä minuu vituttaa? No mieti. Se yks. Ei kuulu mitää. Hiljasuus on kamalaa. Pahaenteistä. Jotenki tuntuu että kohta romahtaa. Ja sit miä romahdan.
Tackochadjö.