08.01.2006
Armottomat lieskat nuolevat kupeitani, juoksen karkuun, ahdistaa. Olen yksin ja kaipaan kättäsi. Kosketa minua, sinä olet jäätä. Olen tulessa, niin kuumaa, mutten pysty sulattamaan sinua. Sisälläni riitettä, sinä tartutit sen minuun. En elä. Kuljen sokeana silmät auki, katson mutten näe. Huutoni huutaa takasin elämää jota oli. Ei ollut, se meni, kasvoi pois ja jätti jälkeensä täyden tyhjyyden. Sormeni vaeltavat epämääräisissä paikoissa koskettaen jotain minkä haluan olevan sitä. Ei riitä, en tunne, ei ole. Mikään, mitään, missään. Ja kun kysytään, ei vastausta ole, on vain minä ja näin saan jatkaa.