IRC-Galleria

minulla on tänään ollut kauhea yleispatitus. (niinko oli eilen ja sitäedelliseen) mikään ei ole taas hyvin, ja minua itkettää kun en tiedä mikä oikeasti vaivaa (varmaan alkaa menkat ko päässä kärisee taas ilman syytä) tämä on ihan kamala tunne, ja aina välillä olen ajatellut jopa hajoittavani jotain (meinas meinaa lentää tääki paskamankeli komeesti radalle ko tykkäs vetää juntturaa)
onneksi huomenna saa teeskennellä kilttiä ja ihanaa pikkusiskoa kahdelle suvulle (ja raivo senku kasvaa) siskon pojan ristiäisissä. (tekis mieli vetää känni mut kerpeleen pappi haistaa ja saarnaa kuitenki viinan kiroista)
tällast tää on.

ei hyvä. tahtoo. tahtoo tahtoo tahtoo!!!
prkl.
missä se on?

08.01.2006

Armottomat lieskat nuolevat kupeitani, juoksen karkuun, ahdistaa. Olen yksin ja kaipaan kättäsi. Kosketa minua, sinä olet jäätä. Olen tulessa, niin kuumaa, mutten pysty sulattamaan sinua. Sisälläni riitettä, sinä tartutit sen minuun. En elä. Kuljen sokeana silmät auki, katson mutten näe. Huutoni huutaa takasin elämää jota oli. Ei ollut, se meni, kasvoi pois ja jätti jälkeensä täyden tyhjyyden. Sormeni vaeltavat epämääräisissä paikoissa koskettaen jotain minkä haluan olevan sitä. Ei riitä, en tunne, ei ole. Mikään, mitään, missään. Ja kun kysytään, ei vastausta ole, on vain minä ja näin saan jatkaa.

08.08.2005

Maistuu. Suolaista. Ihanaa. Kannan tunnetta mukanani koko ajan, en anna kenenkään kurkistaa sisään. Se on minun oma, palaakaan en tahdo jakaa. Kokeilen taas, se on siellä. Löydän jotain. Samanlaista. Samaa. Minun on jo osissa. Ei sen näin pitänyt mennä. En halua jakaa. Olen lukossa. Ei kiinnitystarvikkeita. Kauhu. Mustasukkaisuus. Pelko. Miten yhdistän palat? Jos menee väärin, on kaikki mennyttä. Pelko. Hiipivä kauhu liikkuu sisälläni. Katson taas. Se on siellä, mutta nyt erilailla. Miten näin? Kenen on osa, mitä en saa? Haluan kaiken. En osaa, en edes isoa osaa, vaan kaiken. Puhelin ei soi. Missä edes pieni osa lisää? En osaa etsiä, en osaa löytää. Katson vääristä paikoista ja satutan. Itseäni, muita, kaikkia, kaikkea. Liikaa. Tukehdun. Poltan liikaa tupakkaa ja yskin keuhkoni pihalle jo pelkästä ajatuksesta. Palat ovat kadonneet. Minne ne hävitin? Liikkuu. Kuohuu. Jännittää. Jännityn. Pitäisikö? Etsiä en osaa, en edes löytää. Jähmetyn, halvaannun. Anna minulle. Ota minut. Yksin. Yhdessä. Ilman. Kanssa. Sinä. Kuolematon kuva verkkokalvoillani. Sinä. Missä minä?

07.08.2005

Olen vahva. En anna itselleni lupaa. Älä kiusaa minua. En aio olla orjasi. Tunteitteni orja. Vahvasti koukussa. Vieroitusoireita. Pidättelen itseäni. Meinaan sortua. Älä anna minun olla heikko nyt, kun tarvitsen vahvuutta. Kello käy. Kuulostelen itseäni. Itken. Huudan sitä tuskaa minkä irtautuminen saa aikaan. Kamalaa. En voi olla tällainen. Vaikeaa. Käteni hakeutuvat huumeelle. Kiskaisen itseni irti. Suutelen peilikuvaa ja yritän uskotella itselleni tekeväni oikein, ottaisit nyt kerran vielä. Anna itsellesi lupa olla heikko. Olisin pelastettavissa. Huudan peilille, ei se käy! Minun on oltava vahva. Siinä se on. Pienen ranneliikkeen päässä. Huume. Koukuttaja. Houkuttaja. Ihana. Maistuva. Humalluttava. Ihanuus. Niin pieni ele ja oloni olisi taas hyvä. Kyynelet silmissäni maanittelen itseäni. Anna lupa. Ota omin luvin. Ei se ole heikkoutta, se on vaan pakonomainen tarve. En halua hukkua. En halua olla hukutettavissa. Jotain niin ihanaa, niin lähellä. Se on niin kaukana. Hukun jos kosken. Kuolen jos en humallu. Sairastun jos en humalluta. Minua, sinua, meitä. Ajattelen. Ajattelen liikaa. Olen kauhuissani. Entä jos sittenkin? En saa koskea. En saa. Lupa menetetty. Kauneus kuoletettu. Pettymys. Sisällä itken. Nauran. Vereslihalla kulkien. Pienikin naarmu ja olen mennyttä. Huume. Lääke. Parantaja. Menossa, tulossa, muuten vaan matkalla. Elämä. Kauhukuva naarmuista palaa mieleeni. Huume. Laastari. Lääke. Parantaja. Poppamies. Anna. Kosketa. Liikuta. Kaunista maailmani. En anna lupaa. Odotan. Odotanko turhaan? Liikaa. Kaikki on liikaa. En kosketa. En antaudu. Olen vahva. Itken. Olen niin heikko. Murrun. Vahvistun. Epäilen, inhoan, vihaan. Fyysistä, psyykkistä, kaikki samaa. Henkinen kärsimys. Liikaa. Menetän itsehillintäni. Ruoskin itseäni. Ei lupaa, ei aikaa, ei mitään. Yksin. Pimeä. Suru, inho, pettymys. Kaikki sama. Yksin. En ole vahva.

siis vanhempaa sieluntuotantoa... :]

eilen oli, humalatila, ja tänää, eiku uutee nousuu! oon jopa juonu kahvia (minut tuntevat, tiedätte mitä tarkotan kahvinjuonnilla krapulapäivänä) eli ei oo ees paha olo... :D
kaikille vallan loistavat vuodenvaihteet ja parempaa (seksi)elämää ens vuodelle!!

nonii, joulu alkaa pikkuhiljaa olla ohi, mut bileet senkun jatkuu! tänää on sentää hyvä syy... mut härregyy mitä miä äskön huomasin: min kaverit, ne parhaista parhaat luottojuopot ovat mukamas alkaneet raitistua!! ykskin pirun happo yrittää olla niin siisti ja kuivin suin että ihan itekttää, siinä menee hyvä mies viinanpuutteessa pilalle... :[
ei hätä oo onneks tämännäkönen, onhan mein kyläkuppilassa sentäs monta hyvää kantajuoppoa, ne ei koskaan petä, ovatten sentää joka päivä kännissä, niinko kunnon ihmisen pitääkin :D (tai no ite en oo joka päivä, eli siinä suhteessa hiukka heikolla hapella)
illemmalla täytyy joko ottaa olutta ja tiukkaa, tai tiukkaa ja olutta, tai sit mököttää ja maalata seinät mustiksi ihan vaan tekemisen puutteen ottaessa vallan.
katellaa.

rakas päiväkirja. tänään minä olen siivonnut (ja hankkinut aivovamman) minulla on nyt ihan mummokädet, kun olen niitä uittanut paljon pesuvedessä (haju on hirvee, prkl pesuaineet) illalla minulla olisi töitä, mutta minua väsyttää oikein kovasti. pitää varmastikin ottaa päiväunet. (housut pois ja peiton alle runk.. nukkumaa!) sitten minulle aamulla soitti joku mukava setä (äänen perusteella PANISIN!) ja pyysi minut työhaastatteluun ensi viikolla. (oikeesti en ees muista millo olin sellasenki hakemuksen laittanu) minua vähän jännittää, jos saan kokoaikaisen paikan, niin mitä minun nykyisille töilleni sitten tapahtuu. en haluaisi niitä kuitenkaan lopettaa. (pitää sitä ny ihmisellä joku harrastus olla) nytten minun pitäisi mennä jatkamaan siivousta.
mutta sitä ennen tahtoisin lähettää terveisiä äidille isälle siskoille veljille vaarille mummulle mammalle papalle isovaarille mamukalle sakelle lankomiehille kavereille ystäville tutuille ja joulupukille ja petterille.
*pusspuss*

siis aivan kauheeta kamalaa... :O
sitä oltii viikonloppuna kaverin valmistujaisia juhlimassa ja onnistuin olemaa niin lärvit et oksat pois.. perse eellä oksattomaan puuhunki oisin varmaan päässy jos joku ois asiasta maininnu...
ei välttämättä ollu minäminä-känni mut aika lähelle... nyt hävettää niin helvetisti et mitä kaikkee sitä on tullu tehtyä, mut onneks ei kuitenka liikaa (jos muistais kaiken mitä tein, ni hävettäis varmasti enemmän)
tänää on ollu viä kivaa kankkusta, eilen meinasin kuolla (oikeestaa toivoin et oisin kuollu) eli vuoden hirvein krapula...
onneks tulee muutama nenänvalkasuviikko tässä, ei känniä ennen uuttavuotta... (tai lähinnä aattoa)
mutta pärjätkää hyvät lapset, älkää tehkö niinkuin minä teen, vaan tehkää niinkuin minä sanon...

loistavaa meininkiä.. eilen kuluttelin aikaa helsingin rautatieasemalla miettien, että miks ihmeessä hesasta pitää AINA lähteä kauheessa (joskus tosin lievemmässä) krapulassa? joka kerta muistaa miten tuskaa on istua kaks tuntia ärsyttävällä kovalla penkillä... kaikista kivointa on jos juna on täynnä ja viereen istuu joko vanhempi rouvashenkilö, joka ei ole ymmärtänyt että parfyymipullossa EI tarvitse uida/ei ole muistanut pyyhkiä edellisten vessareissujen jälkeen, eikä vaihtanut housujaan.
noh, eilisessä junassa ei ollut ruuhkaa, päinvastoin, mutta ai että miten oli ihanaa kun muutama penkkirivi takanapäin oli vauva. ja kaikki tehän tiedätte miten paljon pidän pienistä lapsista. se siitä rauhasta.

kauhee paniikki puskee päälle, joulukortit pitäis askarrella. aina menee ihan viime tinkaan. prkl. saati sitte et pitäis lahjatki viä shoppailla... voi kauhee, onneks ei tarvi ostella koko suvulle, siskojen muksut saa riittää. (niitäkää ei oo onneks ko 5)

no mutta, tää jatkaa taas elämää internetin ulkopuolella.