Minä tahtoisin levittää nämä siivet.
Kohottaa joka repaleen.
Hajottaa pois sankat synkät pilvet.
Vaihtaa tahrat vapauteen.
Mutta kahlehdittu oon niin kuin muutkin.
Näihin tomuisiin siteisiin.
Siksi odotan, luotan milloin tuutkin.
Sinä näät näihin kipeisiin.
Eikä mun tarvitse ymmärtää
kun mä sinut tuntea saan.
Luulen on määränpää
enemmän kuin aavistankaan.
Uskon mut sinne vie luotettava
tie eikä mun tarvitse ymmärtää.
Minä uskon rakkauteen
joka suoraan kohti käy.
Suorin katsein lähestyy joka
näyttää totuuden sielläkin missä sitä ei
oikein tahtois hyväksyy.
Ja sen tulen jonka saat
sinä yksin eläväksi puhaltaa.
Siksi odotan, luotan saan
sylityksin tuntemisessas uskaltaa.