IRC-Galleria

Routa hiljaista puhetta,
tässä lepäilen,
isät jäässä, jalat
vaaranmaassa.
Koivet kaupunkisotilaan
kahlaamassa tie,
lieju pintaan, vanhat
nukkumassa pois

Isäntä maan tiputti
korvaani jyviä,
maailman laului
primitiivisen syviä.
Kotkan kuvast synty koski
ja maa,
sotkan munast tähdet
taivaalle jaa.
Taivaalla kalamaa pohjalle
kotahan,
yli kuun ali päivä
olkapäille otavan.
Vaarnoi vaskisii kuurasta
pimeää
Luojal isot kädet mut ei
ikin' omaa nimeä.
Karjalan kalliol kuvista
hiiden ojaa,
kipuvuoren louhikoista
alas pimentolaan,
osaran aukioilla väittää
kivenkovaa,
nimenomaan.

kertosäe:
Mul' ei oo maata millä
maata,
ei mille laulaa, minka
rauhan vuoksi raataa,
etsin äärimmäistä reunaa
ja puhetta kaiken
keskellä.
Mul' ei oo maata ei
kivijalkaa,
minkä markan vuoksi
raataa,
yritän ymmärtää jo liikaa
ja lopulta kerran
hölmistyn

Mä uppoon usvaa, hiivin mä
mustaa,
Lapuan vastatuuli
kollektiiville tuskaa.
Puhallan puskaan,
ristilippu ruskaa
ei maata millä maata,
eikä maata mille rustaa.
Ei kellää suojaa, hautamme
suolaa,
potkin portahiksi laumamme
suomaa.
Laseis kuolaa, aseissa
kuonaa
tiesin sulkakynässäni
paljasjalka luomaa.
ruuti ruumaa, ei masiinaa
mitä puunaa
ei kuuna päivänä pärjää
minkä tänne kruunaa.
NATO-huumaa, polttouunin
kuumaa
saksalaisii Lapissa ja
isänlääni muumaa
Tulevaa lamaa, Siperian
hamaa,
siniverisii sotilaita
vannomassa valaa,
As As avaa, aatelisel
avaa,
sä sankari maistaa nytte
ugrilaista sanaa

kertosäe

Oi! Oi! Suurimmat
suomalaiset!
Mä nostan kahden silmän
nähtäville vanhoi
patriootin rankoja,
pääkalloja, piikkilankoja,
näitä hylättyjä rantoja,
hei!
Vaaranmaassa Marski anto
revolverin Dalai Lamalle,
Runeberg sai tortun
naulanpäähän
ja pulu paskaa olkapäille,
mut mellerille
pystytettiin liikennevalot
junatielle.