IRC-Galleria

Ohos. Edellisestä kirjoituksesta onkin aikaa.

Ilmoitetaan nyt ensimmäisenä tärkein: I'm back! Viimeaikainen nettihiljaisuus on päättynyt, aamen. Syy kyseiseen hiljaisuuteen löytyy täältä jaloista. Koira sattui saamaan mustasukkaisuuskohtauksen tietokoneelle, kun katsottiin monituntista Schindlerin listaa, joten Tuhka päätti ottaa oman hampaan oikeuden käyttöön ja iski naskalit läpi virtajohdosta. Hemmetin juovasika selvisi tapauksesta vähällä, itse meinasin saada helvetinmoisen sähkölatingin repiessäni sit liitäntöjä irti. Komea sininen lieska iski pistorasiasta päin näköä. Katsoin viisaammaksi olla ärhentelemättä sähköimpulssien herralle. Tänään vihdoin ja viimein muutaman viikon tauon päätteeksi tuli uusi virtajohto. Jotain sopeutumisvaikeuksia tulokkaalla on emäaluksella, kun laitteista kuuluu hurja hurina ja tehoja tuntuu olevan vähän liikaakin. No mut hallelujaa, kone on jälleen käytössä. Rakas Aceri käy vaan vähän ylikierroksilla, kai sillä oli vaan niin ikävä mua.

Huomasin et edellinen kirjoitus on ajalta ennen koiraa. Mitä se sellainen muka on? Nythän Tuhka on jo nelikuinen, lauantaina se sai pihviä ja nakkeja sen kunniaksi ja maanantaina tuli rokotettakin taas niskakahkaan. Aika juoksee kun hirvi. Apua, kohtahan tuo holskumies on jo puolivuotias. Se kasvaa vauhdilla, etenkin korvat, koivet ja häntä. Taitaa kyl Tuhka heilahtaa säkäkorkeuden kanssa yli kuudenkympin, on se vaan niin komea poika. Tätä tämä nyt on, koiranomistajan arkea, välillä pentu koettelee hermojen riittoisuutta ja välillä siitä saa olla niin ylpeä kun yhdessä mennään. On se vaan niin rakas riiviö tuo jaloissa tuhiseva hopearaitapoika.
Ai niin, viikonloppunahan me lähdetään taas poikien kanssa reissuunkin, mökille riekkumaan. Tuhka pääsee tekemään tuttavuutta uusien kavereiden kanssa eli keskustelemaan espanjalaisen karvamopin kanssa, että kumpi sinne järveen riepottaa ja kumpaa ja kumman se paras grilliherkkujen kerjäyspaikka on. Ah, onneksi noi lyhytkarvat ei ole yhtään vallanhaluisia eikä mitään. Saas nähdä mitä pikkumies luulee itsestään viikonlopun jälkeen. Ainakin odotuksena on et maanantaina olis veto vauhtiraidasta vähän vähemmällä, heh.

Maalle pääseminen kyl houkuttaa taas, tyyliin tavarat olis jo pakattuna, mennään jo. Mutkin on luvattu järjestää järveen. Kuulostaa jännältä. Hirveetä, kun en ole ehtinyt/päässyt vielä uimaan kertaakaan tänä kesänä, vähän vaan rannassa leikittäny koiraa ja miestä. Tiedotusvälineethän heitti kylmän kivenkin jo kauan sit ja mul on viel talviturkki niskas. No jaa, onhan tässä syksykin jo alkamas. Mut turkki vaihtuu kyl mökkireissun jälkeen jos vesi vaan vielä pysyy plussan puolella. Tai luultavasti vaik olis jo jäitäkin, iik.

Nyt pitää parannella flunssanpoikaset vielä pois, kuume lähti jo eilen kävelemään. Loppuviikosta ollaan varmaan jo taas jaloillaan ja lujaa menossa pois Helsingistä. Siihen asti luvas on pientä kämpän laittoa, koiran kans remuamista, opiskelun pariin paluuta ja ihmissuhteita. Ulkonakin on nyt niin ihana tepastella kun ilmat viilenee sopiviksi ja pohjoistuuli tuo taas syksyn tuoksuja. Kipeenäkin on helpompi hengittää.

Palaillaan taas. Toivottavasti ei venähdä taas samanlaista päivittelytaukoa.