Ehkä haluan että tiedät, mitä sinusta ajattelen.
Kun olen itkenyt niin paljon, ettei kyyneleitä enää tule.
Olen miettinyt niin paljon että päässäni enää vain tyhjää.
Olen miettinyt miksi, ja tajunnut.
Tiemme eivät kohdanneet.
Ehkä niin ei kuulunut tapahtua.
Osaan ehkä olla onnellinen siitä.
Ehkä hymyilen, mutta kätken sen alle surun.
Se mitä jätit minulle, oli parasta mitä muistan.
Ehkäpä pystyn unohtamaan.
Mutta luulen että kätken vain kaiken.
Joskus, kun aika koittaa, kaivan sen ulos.
Silloin sinä olet siinä, ja kerron mitä oikeasti tunsin.
Haluan että kuuntelet, mutten halua satuttaa.