IRC-Galleria

Lähdettiin sunnuntaina telttaileen Päijänteelle johki saareen ja kaikki oli hyvin. Päivän aikana ei aavistanut mitään pahaa tapahtuvan, aurinko paistoi oli lämmintä. Illalla nukkumaan mennessä kuitenkin rupesi ukkostamaan, mutta sekin oli kaukana mantereella. Mutsi soittaa ja kertoo olevansa kotona, kysyy ollaanko me turvassa ja sanoo että himas puut on kaatunu auton päälle ja rinteessä voimalinjat nurin. Sanottiin ettei mei oo mitään hätää.. ukkonenkin on viel kaukana... Ei mennyt kuitenkaan varmaan viittä minuuttia kun alkoi sataa rakaite kaatamalla ja meijät huudettiin ulos teltoista. Hetken kuluttua mutsilta tuli viesti että myrsky oli tulossa sinne päin ja että toinen on tulossa heti perään. Sitten lähtivätkin jo teltat maasta ja santaa lensi päälle. Mitään muuta ei ollut tehtävissä kuin pysyä tyynenä ja aukeella ettei puut tuu niskaa. Hetken kuluttua myrsky hieman hellitti ja saimme haettua teltasta pyyhkeitä lämmikseeksi. Puolialasti yö-vaatteissa kun oltiin siellä pihalla ei ollut mikään lämmin. Ei mennyt kuin hetki vaikka sekin tuntui ikuisuudelta. Minnekään me ei voitu lähtee koska ei tiedetty oliko tiellä puita, mutta sinnekään me ei voitu jäädä. Otettiin teltasta vaatteita mitkä oli vielä kuivia ja riennettiin autolle. Sekään ei ollut turvallinen paikka sillä ympärillä oli metsää,mutta rantaan kaan ei voinut jäädä. ... Pian aamu valkeni ja palattiin leiriin hakemaan tavaroita. Teltat olivat aivan litimärkiä, hiekkaa ja vettä täynnä ja vain muutamalla haalla enään maassa kiinni ,kaari tuet olivat poikki ,ja päälliteltta oli lentänyt ilmaan se ei ollut enään millään kiinni maassa. Selvisimme säikähdyksellä eikä suurempaa vahinkoa tullut. Aamu yön tunteina lähdimme kohti kotia ja totesimme ettemme yöllä olisi päässeet minnekään sillä puita ja sähkölinjoja oli paljon tiellä.