IRC-Galleria

Tänä yönä, kellon kumahtaessa kaksitoista, vuosi vaihtuu. Kuutonen kangistuu seiskaksi ja kaikki laskurit nollataan. Olen taas puhdas, viaton ja vailla harmeja. Tai niinhän sitä luulisi..

Uuden vuoden aatto on kusetus. Ihmiset kaivautuvat rauhallisen joulun vieton jälkeen koloistaan takaisin ulkomaailmaan. Enää ei tarvitse viettää hiljaiseloa perheen kanssa kauniisti sovussa ja mallikkaasti käyttäytyen. Uutena vuotena voi ryypätä ja rellestää. Naida aivot pellolle tiedä minkä havukan kanssa ja hypätä vaikka tuomiokirkon kupolista, jos huvittaa. Nythän vaihtuu kokonainen vuosi! Nuoret ja aikuiset ovat järjestäen kännissä ja lapset seuraavat silmät kiiluen raketteja. Joka vuosi joku raukka napero saa kännisen veljen epäonnistuneen sihdin ansiosta ihailla näitä sähikäisiä lähempää kuin on tarpeellista. Jep. Ja vaan siksi, että päivä taittuu taas uuteen.

En mä yleensä ole tällainen pessimisti. Mä en ole kyyninen ihminen. Päinvastoin mä olen yleensä se, joka kehottaa kaikkia muita katsomaan asioiden valoisia puolia. Okei, onhan niitä maltillisia juhlijoitakin olemassa. Absolutisteja riittää tänkin valtion kamaralla. Eikä joka ainoa kissanpieru päädy kenenkään pahaa aavistamattoman kakaran naamalle. Tottahan toki uutta vuottakin voi juhlia hyväkäytöksisesti perheen parissa nakkeja napostellen. Niinhän mäkin olen aina tehnyt.. yeah right!

Suoraan sanoen tää uusivuosi hössötys vituttaa mua. Se on taas vaan yks syy juhlia. Kyllä munkin tekisi mieli vetää pää täyteen, en sitä kiellä. Mutta se johtuu jostain ihan muusta kuin siitä että mä tahtoisin juhlia taas yhtä onnistunutta vuotta. Mutta mä nyt olenkin mieleltäni täysin tasapainoton ja ongelmainen muutenkin.

Muita uuden vuoden aaton traditioita maassamme on tinan valanta, vanhan vuoden muistelu ja uuden vuoden lupaukset. Eli siis.. Mitä vuosi 2006 toi minulle? Tammikuussa mä olin mukana kaupallisen hittiradioasema NRJ:n palkintogaalassa Helsingissä. Ei ihan mun tyyliä sellanen tapahtuma, mutta ainakin mä pääsin näkemään suosikkiartistejani. Kesällä mä pääsin ensi kertaa elämässäni rock-festareille. Se oli ehkä yksi mun elämäni parhaista päivistä huolimatta siitä armottomasta nestehukasta. Kesällä mä myöskin toteutin suurimpia unelmiani kun tein paskaduunia autokaupan kellarissa kaksi viikkoa ja palkkarahoilla ostin sen aidon ja oikean, Fenderin Stratocasterin. Mun valkoinen kaunokaiseni.. Vuonna 2006 mä onnistuin syventämään ystävyyssuhteitani. Mä en tietääkseni suututtanut kovinkaan montaa ihmistä. Ja hei! Mä en lyönyt ketään. Aika hyvin. Synttärieni alla mä leikkautin hiukseni. Mä harrastin kotimaanmatkailua ja veivasin pitkin vuotta väleillä Somero-Helsinki, Somero-Ypäjä, Ypäjä-Forssa, Somero-Forssa, Forssa-Lahti, Lahti-Helsinki jne... Lisäksi mä aloitin autokoulun ja olen ajanut jo arviolta pari sataa kilometriä. Mä onnistuin ajoittain tuottamaan henkeviä luovia teoksia niin tekstin kuin kuvankin muodossa. Mä kehityin kitaristina, vaikka paska oon vieläkin. Mä kehitin myös englannin kielen taitoani ja tutustuin laajemmin herra William Shakespearen tuotantoon.. Siinä joitakin menneen vuoden kohokohtia. Oli mulla kyllä tänä vuonna hetkiä suoraan helvetistäkin. Mut hei optimistisuuden nimessä jätetään ne luetteloimatta, eiks je?

Mun uuden vuoden lupaukset? None.

Tai ehkä mä pitäydyn siinä viimevuotisessa. Jos mä vaikka saisin karsittua itsestäni sitä suomalaista jäykkyyttä ja fyysisen kontaktin pelkoa. Mä voisin halata ihmisiä useammin. Ystäviäni siis. Varautukaa, raukat.