IRC-Galleria

Ensinnäkin mua pännii se, että kirkollisesta juhlamenosta on tehty jotain väkipakolla koko kansalle tuputettavaa. Kirkon ja valtion tulisi toimia täysin erillisinä, toisistaan riippumattomina organisaatioina. Tai ainakin minä uskon, että näin sen kuuluisi toimia.

Toisekseen mua ärsyttää, vaikken kristinuskosta perustakaan, että joulusta on tullut suurelle osaa kristityistäkin merkityksetön. Heille joulun kuuluisi olla Kristuksen ylistetty syntymäjuhla. Missä ovat kristittyjen kodeista seimet, tiernapojat, mirhamiruukut ja raamatunluvut? Niiden sijaan äidit juoksevat ostoshelveteissä hame hampaissa hakemassa kersoilleen juuri niitä tiettyjä pelejä, barbeja, levyjä, paloautoja ynnä muuta roinaa. Uusimpia ja parhaimpia. Ipanat saavat itse päättää mitä ehdottomasti haluavat lahjaksi rustaamalla metrien mittaisia listoja vaatimuksistaan. Ja poruhan siitä syntyy, jos paketissa onkin poliisiauto... Eikä puhettakaan, että lapsi jäisi ilman paketteja vaikka olisi kuinka tuhma ollut. Heil, materialismin riemuvoitto!

Ja sitten se joulupukki... Kyllä juu, johdettu Pyhästä Nikolauksesta ja näin ollen täysin uskonnollinen symboli? JOISSAKIN KULTTUUREISSA! Pakanamaa Suomessa Pukki oli alun perin mystinen ja pelottava ruma olento, jolla pidettiin lapset kurissa ja nuhteessa rangaistuksen uhalla, jos nämä eivät olisi koko vuoden ajan kilttejä. Tämä pukki ei hymyillyt heleän punaisessa nutussa, kantanut penskoille selkä vääränä näiden kinuamia tavaroita eikä totisesti matkannut taikakelkalla ja seitsemällä LENTÄVÄLLÄ porolla! Ja näin päästään siihen, että Santa Clauskin on vain irvikuva esikuvansa muistosta.

Ainoa asia, josta joulussa pidän on se, että sitä yleisesti pidetään perhejuhlana. Perheet kokoontuvat yhteen nauttimaan toistensa seurasta ja viettämään lämmintä rauhanaikaa. Toki tätäkin idylliä osataan ainakin Suomessa tehokkaasti pilata. On sukuja, joiden mielestä joulunviettoon tulee kutsua kaikki maan kamaralla vielä kulkevat veriveljet. Sitten maistellaan ruuan jälkeen hieman terästettyä glögiä ja aletaan kaivella vanhoja kaunoja. Jälkikasvut tappelevat serkku toisensa kurkussa vasta avattujen pakettien sisällöstä tai istuvat nurkassa itkua tihrustaen vihreänä kateudesta. Loppujen lopuksi koko suku suivaantuu toisiinsa ja kaikki hajoavat omille teilleen vannoen, ettei ikinä enää. Ja heti ensi vuonna uusiksi...

Hävetkää.

Palauduin juuri takaisin Etelä-Pohjanmaan järviseudulle. Tämä viikonloppu oli aivan loistava. Kiitos siitä kuuluu rakkaille ystävilleni, koululleni sekä äijille, joiden kanssa olin duunissa.

Todellakin, vietin siis viikonvaihteen Porissa jazzien live-esiintymisiä kuvaillen. Kuvasimme useammalla kameralla lavan viereisille screeneille kaikki viikonlopun esiintyjät. Olin duunissa lauantain ja sunnuntain. Nyt on niskat ja selkä jumissa sekä jalat ihan hellinä, mutta helvetin hauskaa kyllä oli. Heti menisin uudestaan! Porukka oli aivan loistavaa, esiintyjät hyviä ja työnteko maittoi. Väsyttää ihan vitusti ja aamulla on herätys kahdeksalta. Jälleen alkaa uusi leiri.

Ei siis muuta kuin hyvää yötä, immeiset. Pistän varmaan jotain vähän kiehtovampaa jazz-raporttia joku toinen päivä, kun oon taas voimissani. :D

Mulla oli eilen aivan loistava päivä! Ensin sain aamulla torkuttua jonkin verran, kun leiriapulainen Mari veti kaksi maastolenkkiä. Sitten pidin iltapäivän ratsastustunnit ja ai että kun sain olla ylpeä tämän viikon leiriläisistä. Tuntui todella hyvältä kun ratsastajat onnistuivat annetuissa tehtävissä.
Illalla vedin leiriläisille jälleen kärryajelua ja kaikki tuntuivat tykkäävän ihan mahdottomasti. Ajelutuksen jälkeen leiriläiset pääsivät saunomaan ja kun kaikki olivat käyneet, sain minäkin puhdistaa itseni höyryhuoneessa. Saunomisen jälkeen äidit ja tytöt istuivat pihalla jykevän pirttipöydän ääressä viettämässä iltaa. Liityin heidän seuraansa. Jossain vaiheessa tytöt innostuivat leikkimään ja pelailemaan keskenään pitkin pihaa.

Tässä vaiheessa äidit kantoivat eteeni suurimman kunnianosoituksen, jonka olen koskaan tuntilaisiltani saanut. Sain kauniiseen puulaatikkoon pakatun paikalliselta viinitilalta ostetun punkkupullon kortin kera. Voi kuinka liikutuin! Äidit ja tyttäret halusivat kiittää minua mukavasta leiristä ja hyvästä opetuksesta. Olin ihan sanaton, käsittämätöntä. Yksikään opettamani ryhmä ei ole tällä tavalla kiittänyt ja muistanut mua ikinä. Aivan ihanaa. (:
Loppuilta menikin sitten viiniä maistellessa (mutta ei mun pullosta ^^) ja sulkapalloa pelatessa.

Ja tänään lähtee matkani kohti Poria ja jazzeja! :D

Sinä olet valmis tekemään työtä ihmissuhteiden eteen. Sinä suhtaudut ystävällisesti ja huomaavaisesti kaikkiin ihmisiin. Avuliaisuutesi tuo jännittävää kehitystä yksityiselämääsi.

Tunnet jääneesi osattomaksi jossakin asiassa. Älä anna minkäänlaiselle alakulolle sijaa, vaan pohdi oman arkesi mukavia pieniä asioita. Niitä riittää.

Läheisesi näköalattomuus uhkaa pilata lähipäiväsi. Hakeudu pois hänen vaikutuspiiristään paikkaan, jossa ajatuksesi pysyvät kirkkaina.

Kiire vie melkein jalat altasi. Säntäilystä ei ole nyt muuta kuin haittaa. Anna tilanteen kehittyä omalla painollaan ennen kuin puutut peliin.

Hyppäsimme tänään Dannyn kanssa ja ai että kun oli hieno mies! Lopputuloksena metrin korkuinen okseri. Kuvia tulloo kunhan Riia niitä koneelle kamerasta saa. (:

Katsottiin Riian kanssa Ewan McGregorin tähdittämä psykologinen trilleri Pimeä pakkomielle sekä Meren raivo. Näin jälkimmäisen jo kolmatta tai neljättä kertaa ja se on aina yhtä riipaisevan koskettava sekä hieno. <3

On hienoa huomata, kuinka ystäväsi sinua arvostavat. Itse arvostan omia ystäviäni äärettömän paljon ja olisin valmis uhrautumaan heidän puolestaan, valmis tekemään mitä tahansa. Autan useasti ystäviäni kaikin mahdollisin tavoin ja kun heillä on huolia, olen aina valmis kuuntelemaan. En koskaan käännytä ketään pois oveltani.

Muistan kuinka Heidin äiti joskus kauhisteli ystävälleni kuinka minä olen muuttunut, päivitteli irokeesiäni ja tatuointejani. Heidi vastasi äidilleen, että Hanna on nyt juuri sellainen kuin hän on aina halunnut olla. Kiitos, Heidi. <3

Muistan kuinka Mari kerran kertoi kehuneensa ja suositelleensa minua koulumme vanhemmille opiskelijoille, jotta saisin enemmän projektitarjouksia. Mari, olet ihana! <3

Minusta on käsittämätöntä, että ystäväni olivat valmiita ajamaan lähes 300 kilometriä Porista Alajärvelle vain sen takia, että halusivat tulla katsomaan minua. Kiitos Kari, Mari, Riksa, Timo ja Erno. Pidän teistä kaikista ihan helvetisti! <3

Tällaiset pienet asiat luovat lämpimän tunteen sydämeeni ja vain vahvistavat sitä sidettä, joka sitoo minua ystäviini. Yhtään en osaa sanoa heidän tuntemuksistaan, mutta itse heittäydyn tällaisten ystävien kanssa yhteiseen ihmissuhteeseen ihan täysillä. Vaalin ystävyyttä, arvostan huomaavaisuutta. Yksikin kehu, auttava teko tai lämmin sana saa sydämeni pakahtumaan ja minut haluamaan antaa kaikkeni ystävieni puolesta. Kyllä, olen ihan hullu mitä ystävyyteen tulee! :D

Katsoin juuri YLE tv 1:ltä espanjalaisen elokuvan nimeltä Meri sisälläni. Helvetin hieno elokuva neliraajahalvaantuneesta miehestä, joka anoo oikeudelta eutanasiaa. Pisti ajattelemaan ja kosketti syvältä. En ole aikoihin nähnyt yhtä vaikuttavaa elokuvaa.

Ei luoja kun olen taas tyytyväinen tuohon eräänlaiseen projektihevoseeni Dannyyn. Aivan loistava estetreeni tänään. Tai treeni ja treeni, kokeiltiin ekaa kertaa selästä käsin hyppäämistä. Tuossa pari viikkoa sitten irtohypytettiin herraa ja meni semmoista 110 cm pystyä reippaalla ilmavaralla. Ponnua riittäisi varmasti jonnekin 130 cm asti ainakin.

Olen tässä muutaman viikon ajan kerran tai kaksi viikossa työstänyt tuota hevosta paremmaksi. Se kulkee meillä leireillä tunneilla ja on ihan toimiva sielläkin, mutta askellajit ja esteet on olleet vielä vähän hakusessa. Nyt sitten tosiaan kokeiltiin pikkaisen mitä herra tykkää esteratsastuksesta ihan tosissaan. Aloiteltiin ensin kevyellä verkalla ravipuomeilla ja sitten siirryttiin pikku hiljaa pienen pieneen ristikkoon ravilähestymisillä. Että meni hienosti. Pikku hiljaa nosteltiin ristikkoa sitten ja voi että kun olin ylpeä pikku Dannystä. Se lähestyi esteitä kiltisti, loikkasi täydellisesti ja jatkoi esteen jälkeen aina nätissä rauhallisessa laukassa. Meni huimasti paremmin kuin olisin odottanut!

Loppujen lopuksi ristikkomme oli noin 80 cm korkea. Hyppäsimme sen Dannyn kanssa vielä kahdesti lähestyen laukassa ja sen jälkeen lopettelimme. Hieman raviverkkaa vielä loppuun ja loppukäynnit. Ei parane kerralla edetä liikaa, ettei tule hepalle paha mieli. Danny tykkäsi hyppäämisestä ihan tajuttomasti ja ensi viikolla voimme varmasti sitten aloitella jo isommilla ja koettaa pikku hiljaa edetä ylöspäin. Palan halusta kokeilla, paljonko tuo ruuna oikeen ponnaa. (: