Ah, kuinka ihanaa voikaan elo olla.
Istun haisevassa, sontaisessa, kerrassaan ällöttävässä isoveljeni entisessä huoneessa, jonka kaapinpäälliset ovat todennäköisesti täynnä pölyä. Katson televisiosta surkeita reality-sarjoja ja syön ingmanin suklaa-lakritsi-jäätelöä. Samaan aikaan kuuntelen koneelta Green Dayn vanhoja klassikkoja [Operation Ivy cover "Knowledge", "Ha Ha You're Dead" jne...] sekä ikuisesti ykköstä, Nirvanaa.
Parin tunnin sisällä valmistelen lähtöä takaisin Opistolle, jotta auvoisa opiskelijaelämä voisi jatkua. Minulla ei ole tuloja, minulla on ihan helvetisti menoja ja jos vain tietäisitte mistä kaikesta haaveilen, puhuisitte konkurssista.
Ymmärrä syvin merkitys. Ajattele.