IRC-Galleria

Lots of people have a list. Teens mostly. And those old, cranky people who have grown their whole life doing things that others have told them to do. Bitter...

The list consist of things it's writer never expierenced in his life and desperately wants to do before he dies. My list is pretty simple and many might think that it's an easy list to pull through. I'm 19-years-old and a fan of punkrock, Kurt Cobain, William Shakespeare etc. Bass player Sid Vicious used to say that he would die before his 21st birthday. Well, he did. I raised my limit a bit, to 25 to be exact, simply because I would've had only 2 and a half years to accomplice all the things in my list. I used to say that "Life ends at 25." I don't do that anymore because people always gave these lectures about life, God and what's it like being a teenager, young girl who still has everything to live for. I got sick of it and stopped spreading my so called "wisdom".

Anyway. Here's my list:

1. Go on a real date with a boy you like.

2. Write a book and publish it.

3. Write a apologizing letter to a person you hate.

4. Tell all your friends what you really think about them.

5. Eat in a real restaurant (doesn't include McDonalds, Hesburger or chinese).

6. For once, stop loving yourself so goddamn much!

Uujea! Hyvästi te kaikki maan loiset ja alhaiset paskat! Meikä lähtee opiskelemaan elokuva-assistentiksi Villilän studioille Nakkilaan!

MAANANTAI:
16.45 lähtö tallille
18.00-20.00 ratsastustuntie pitoa
21.00 takaisin kotona

TIISTAI:
15.00 Puomitalkoot = estekaluston uudelleenmaalausta tallilla
17.00-19.00 talutusratsastustuntien pitoa
20.00 takaisin kotona

KESKIVIIKKO:
Lähdettiin äidin ja veikan kanssa Hesaan. Käytiin Sokoksella ja Kiasmassa ostoksilla. Veli leikki pari tuntia skeittiparkissa jäähallin vieressä. Loppuilta vietettii Linnanmäellä. Helevetin mahtava päivä. Pidin kännykän kiinni koko päivän. Kerranki sai olla vapaalla iha vapaasti.

TORSTAI:
Seinän maalausta
Just finished off the first layer of burgundy coloured paint on my bedroom wall.

PERJANTAI:
9.30-13.30 Ponikeikka
14.00-15.00 ratsastustunnin pitoa
16.00 takaisin kotona

LAUANTAI:
Valjakkoajokilpailuissa groomina
n. 14.30 eka valjakko
n. 15.45 toka valjakko
n. 16.30 kolmas valjakko
20.00 illanvietto

SUNNUNTAI:
Valjakkoajokilpailuissa groomina
10.43 eka valjakko
12.18 toka valjakko
12.43 kolmas valjakko

Maanantaiaamu. Vapaa maanantaiaamu. Enkä sitte saanu unta tän pidempään. Telkun ruudussa pyörii Green Dayn musavideokokoelma International Supervideos. Tällä hetkellä junnaa Brain Stew. Jeeaah...

Eilinen ilta meni mukavasti puoleenyöhön kiskoessa autoja pellosta. Nähkääs kun meillä on tuossa tuollainen pieni peltoläntti. Ja isällä oli joku aika sitten työmatkojen kulkua varten vanha, ruma, valkoinen citikka, jonka ainoa hyvä puoli oli että se kulutti alle 5 litraa sadalla. (Päästöistä ei sitten puhuta!)
Kun citikka köhäisi viimeisen kerran, isä ajoi sen pellolle viemästä arvokasta parkkeeraustilaa pieneltä etupihaltamme. Sinne jäi citikka. En tiedä mikä villitys isällä tuli juuri eilen saada se pois sieltä pellosta, mutta eipä sille tullut mieleen se tärkeä seikka että tässä on nyt satanut vettä viikon verran. Eihän se puolikuntoinen citikka omin voimin sieltä savisuosta jaksanut nousta. Mutta hei! Onneksi isillä on työsuhdeautona uudenkarhea Ford farkku! Hiiataanpa se pellolle ja kiskaistaan citikka ylös kuopastaan!

Mikä miehiä oikein vaivaa? Eikö oikeasti aivomehut sen vertaa liiku siellä päässä että osaisi laskea yhteen 1+1? Tässä tapauksessa siis sade+savi=mahdoton yhtälö mikäli autosi on juuttunut peltoon. Mielessä kävi kysäistä naapurinsedältä traktoria lainaan, mutta koska setä ei ollut kotona päätettiin uhkarohkeasti yrittää Fordilla vaan. Tulos?

Citikka ei liikkunut senttiäkään ja nyt oli Fordikin etuakselia myöten mudassa. Että sillä lailla. Koska farkku oli astetta painavampi auto, ei sitä saatu työntämällä irti. Ei muuta kuin kolmas auto paikalle! Äidillä on sellainen suloinen, myöskin valkoinen Daewoo Kalos. Kevyt ja pieni, sellainen naisten auto. Isä tamppasi peltoa ja tutki ympäristöä ja totesi, että kun kiertää molempien jo kiinni olevien autojen ympäri tuonne pitävämmälle maalle, niin kyllä se siitä lähtee. Yeah right! Painava, akselia myöten mutaan uponnut farkku lähtee, kun meidän äidin söpö pikkuauto vähän kiskaisee?

Isä ajoi Kalossia parikymmentä metriä suunnittelemaansa "turvallisempaa" reittiä ja siihen sekin sitten jäi. Hetken aikaa se sadatteli, oli sormi suussa ja sitten se vain käski meikää hakemaan Pösön paikalle. Pienen vastustelun sanasen lausuin ja uhkasin että sitä on sitten parempi olla upottamatta tai jää meikäläiseltä kouluun meno tiistaiaamuna. Hain Pösön, peruutin pellon reunaan. Yritettiin kiskaista Kalossi irti, mutta meinasi Pösö siinä samalla kaivautua omaan kuoppaansa. Löydettiin jonkin auton perästä lisää köyttä ja pidennettiin jo olemassaolevaa. Nyt Pösö ylettyi jo ihan hyvin pitävälle maalle. Kiskaisu! Ja solmu petti. Tehtiin pitävämpi solmu ja yritettiin uudestaan. Ja taas solmu petti. Meinasi nousta epätoivo kunnes meikälle muistui mieleen kuinka tehdään siansorkka. Siansorkka kestää! Viimeinen kiskaisu! Ja se irtosi kuin irtosikin!

Kalossi saatiin siis pelastettua, mutta Pösölle kasvoi häntä. Siansorkka nappasi aika lujasti perään kiinni eikä tahtonut aueta sitten millään. Niin että puukottaa se täytyy tänään.

Miehet. Jättäkää ajattelu naisille ja kysyy heiltä ennenkuin teette mitään, eikös joo?

Voehan paska.

Olin tulos Ypäjältä Beniä haastattelemasta ja piru vie Pösö vei ojanpohjille. Mun uskollinen punainen paholaiseni petti mut pahemman kerran. Vuoden mittasen yhteisen taipaleen jälkeen se perkele otti ja läks just minne ite lystäs.

Loskaa oli tiellä niin perkeleesti. Nätisti tultiin hissukseen loivaan mutkaan, mutta niin se vaan meni sitte sinne penkkaan kun kerta oli niin päättäny. Nätisti tussahti ihan vaappuna oikeelle kyljelleen sinne syvälle lumiseen ojaan. Niin lähellä oltiin jo tienpiennarta kun se otti loskasta vauhtia ja lähti etten ehtiny ees kääntää rattia tarpeeksi, mitään ei ollu tehtävissä. Jarrua olin ehtiny painaa, sen huomas jäljistä, mutta eihän se tällä kelillä pysähy vaikka kuin polkis.

Ei sitä sieltä omin voimin ois pirukaan nostanu, niinpä soitin tutulle isännälle, joka traktorin omistaa. Se ei ite päässyt helppimään, mutta soitti toiselle isännälle, joka siitä parin sadan metrin päästä kävi kiskasemassa mut ylös ojasta. Helppoa ei sekää ollu, ensimmäinen lastausliina riksahti poikki. Toinen kesti kun se kaksinkerroin siihen kiedottiin.

Äärimmäinen suuri kiitos tälle traktori-isännälle. Hienoa, että on vielä olemassa ritarillisia ja auttavaisia ihmisiä. Mä olin nopeasti pois sieltä ojasta. Tack.

Pösö ei saanu ees kunnon kolhuja, yhtä ruma ko ennenkin. Etupuskuri jäi vähän römpsälleen, mutta kiinni sekin on. Pohjasta joku suojalevy tipahti toiselta puolelta alas ja laahaa maata, muttei sieltä mitään kriittistä hajonnu. Ratti on noin 45 astetta vinossa ja ohjauskulmat sun muut todennäköisesti paskana. Kyllä sillä kotiin körötteli, mutta saa nyt nähdä minkä tuomion sitten korjaamolla saa. Huomenna mennään tarkastuttaan.

Jos ei siitä kalua enää tule, niin pietäänhän kaverit sitten yhdessä hiljainen hetki Paholaiselle, eiks je?

Että semmottis. :/

Jepajepajepajee.

Tulin just suihkusta. Oli pien hiki päällä, kun olin reilun puoltoista tuntia possutellu menemään hepan selässä. Oli keskiviikkokisat, harjoituskilpailut, ja meidän ratsiope laittoi meidän luokan tietysti treenaamaan loppukokeita silmällä pitäen. Mikäs siinä, mehän mentiin.

Kouluohjelma Helppo B:3 2003. Pitkällä radalla. Huh huh. En oo tuota ohjelmaa koskaan ratsastanut, joten jouduin taas opettelemaan uuden. Niin mä sitten oon painanut koko pöivän pitkin mäkeä ja reikä päässä koittanu muistella missä vitun kirjaimessa käveltiin ja missä nostettiin laukka.

Lähdettiin ajoissa toiseen päähän koulua Ypäjä-halliin verkkaamaan. Olin sielläkin vielä vähän hermona enkä alkuun saanut oikein mitään otetta koko ratsastukseen. Sitten vielä kuulin, että luokka oli myöhästynyt puolella tunnilla. Kivat! Saa tässä nyt sitten venata vittu puol tuntia ylimäärästä enneku pääsee radalle.

Kun sitte vihdoin tuli mun vuoro, suuntasin uljaan polleni Noryllin (Rölli vaa iha frendien kesken) A:sta kohti C-kirjainta ja tuomareita. Pysähdys keskelle. Tervehdys. Ja menoksi! Mieleen muistui kun Benita oli tallissa kysynyt:
"Mitä jos mä unohdan pysähtyä?!"
"Mihin? Ei täs ohjelmas oo pysähdyksiä."
"No tervehdykseen!"
Hymy nousi huulille, mutta onnistuin pidättämään tulossa olevan naurukohtauksen. Liian myöhään kuitenkin huomasin, että Rölli arasteli tuomaripäätyä ja ensimmäinen kulma meni ihan sivuluisuksi. Perse sisällä se jatkoi sitten myöhemminkin siellä päässä ja mulla meinasi mennä hermot ihan kokonaan. Saatanan koni.
Nelikaarinen kiemuraura meni perseelleen, kun meikäläinen teki toisesta kaaresta liian pienen. Siinä sitä sit mietin että miten vittu teen seuraavan kaaren kun lääniä ois kentän päähän vielä enemmän ku laki sallii. No, eipä tietenkään kun Rölli sitten sai jonkun ihme kohtauksen vikalla kaarella ja heitti jotkut epämääräset pulttispurtit sinne tuomarien silmien alle. Että mua hävetti.

Kun sitten koko painajainen vihdoin oli ohi, mä olin niiiiiin karvaan pettynyt ja olin ihan varma että saatiin elämämme surkeimmat koulupisteet ikinä. Harmitti oikeen tosi lujaa. Mutta sitte kuulin kun ne kuuluttivat tuloksia... 59.58%... Wow!

Aika jees meillä sit vissiin meni vaikka itelle jäikin vähän paska maku suuhun. En todellakaan oottanut noin korkeita pisteitä. Meikäläinenhän on iha melkee katu-uskottava kouluratsastaja! :D

Mitä muuta sitä voi kauniina sunnuntai-iltapäivänä tehdäkään kuin siivota. Eihän 18-vuotiaalla nuorella tietenkään ole parempaa puuhaa. Varsinkaan jos vanhemmilta kysytään. Katsoin aamulla leffan, joka mun oli tarkoitus silmätä läpi jo lauantai-iltana, mutta jostain syystä en koskaan saanut levyä koneeseen asti. Niinpä yltiöromanttinen Cold Mountain oli sapattisunnuntain heiniä. Se sopi juuri sopivasti mun rakkaudennälkäiseen olotilaani. Kun himottaa, kannattaa katsella kaunista miestä (tässä tapauksessa Jude Law) rintamapaossa ja matkalla rakkaansa luo. Huh, mitä potaskaa. :D

Mutta siis. Romansseista roskapusseihin eli siivoamaan. Ei mulla mikään kova urakka ollut edessä noin niinkuin jos fyysisessä mielessä ajatellaan. Yksi kori vain täynnä papereita ja jotain pikkutilpehööriä piti katsoa läpi ja karsia kaikki pois heitettävä roskikseen. Piece of cake, right?
Ja paskat. En tiiä vaikuttiko toi leffa muhun niin että olin jotenkin herkässä tilassa vai mitä tapahtui mutta melkein meinasi tippa tulla linssiin kun selasin läpi niitä lappusia. Vanhoja kirjeitä ystäviltä, vanhoja kirjeitä ystäville joita en sitten koskaan lähettänyt (ne oli pahimpia). Omatuntoa pisti kun löysin niin monen jo valmiiksi kuoreen suljetun raapustuksen. Oli postimerkit ja kaikki. Miksen mä koskaan vaivautunut puskemaan niitä postilootaan asti?

Mä löysin myös tuhottomasti kaikkia erilaisia vuodatuksia, joita oon kirjoittanut yläasteella. Sellasta päiväkirjapotaskaa, kun on ollut hyvä tai paha mieli. Enimmäkseen paha mieli. Jestas sentään, en oo tajunnutkaan kuinka ahdistunut ja vihainen lapsi mä olen ollut kolme-neljä vuotta sitten. Huh huh... Mä löysin pätkiä, jotka koostui 75% kirosanoista, uhkauksista ja manauksista. Sitten oli niitä pätkiä kun leijuin pilvissä sen jälkeen kun olin viettänyt laatuaikaa ystävien kanssa. Uskokaa tai älkää, mutta siis laatuaikaa ilman viinaksia. Kumma miten mä joskus arvostinkaan yhtä pientä lausetta tai kahta sanatonta tuntia, kunhan vain sain viettää aikaa ystävien kanssa. Läheisriippuvaisuutta, ihan selkeesti. Sairasta...

Mieleen nousi mielettömästi muistoja. Suurin osa sellaisia, jotka olisin halunnut jättää unholaan. On se jossain määrin rankkaa huomata vuosien kuluttua, että on ollut kusipää. Jotenkin en vaan oo koskaan tullut sitä ajatelleeksi. Hiukan se ehkä masensikin ja mä ajattelin vaan että voi kun voisin pyytää anteeksi niiltä kaikilta, joiden elämän oon sotkenut.


Tänä aamuna mulla oli kuitenkin ihan voittajafiilis kun ajoin aamuauringossa Opistolle. Heivasin kamat kämpille ja suunnistin talliin. Ratsastustunti kymmeneltä maanantaiaamuna. Kuka sadisti senkin on keksinyt. Ja vielä loman jälkeen. Ei helvetti.
No, kamat selkään ja maneesiin. Tottakai Siskolla oli joku ihme vimma prepata meitä kuin viimeistä päivää kouluratsastuksen loppukoetta varten. Mun jalat oli spagettina jo ennen kuin päästiin alkuunkaan. Pitihän se arvata, että uljas ratsuni Rölli oli viikonlopun jäljiltä varsin virkeä ja painoi kädelle kuin tonni kalaa. Saatana.

Tulos?
Loivat kiemurat oli liian loivia, heppa ei taipunut voltille ja ravilisäyksissäkin mentiin laukan puolelle. Sisko huusi kentän päästä.
"Istu alas! Jalat taaemmas! Rento käsi! Pidätä sitä! Aseta! Katso minne oot menossa! Taivuta! ENEMMÄN!"
Hiki valui otsalta ja olin pakahtua fleeceni sisään. Ja poni senkun vaan puski. Istu siinä nyt sitten.
"Aseta! Taivuta! Istu alas! Paino keskelle satulaa! Katse YLÖS! Jalkaa, jalkaa! Nosta sitä!"
ARGH! Voehan viddu!

Kyllä kävi mielessä pari kertaa kysymys, että miksiköhän vitussa mä tätä oikein teinkään. Vastausta ei kuulunut ja Siskon ohjeet harhautti niin että jatkoin keventelyä vaan ihan onnessani ja tiet oli hukassa. Ei ne heittäneetkään kuin muutamalla metrillä. Jesh! Tervemenoa kisaamaan keskiviikkona.

Baarikierros ja tuttujen tapaaminen jatkuu.

Ajauduin eilen illalla mesettämään Maijan kanssa ja päätettiin sitte lähteä Ypäjälle (miksi ihmeessä?) Puomiin istuskelemaan yhdelle tai kahdelle. Päästii sinne, ulkona jotai humalaista raahattiin just taksiin. Se siinä jotai huuteli meidän perään, kumpikaan ei vaa saanu oikee selvää mitä sillä oli asiaa. Iha sama. Mentii sisää ja meikä pyysi cokiksen ja Maija tilas itselleen oluen. Istuttiin sitte alas ja jutskattiin jotaki.

Mieli ois tehny pelaamaan bilistä, mut ei me raaskittu tuhlata rahojamme. 7,5 euroo tunnilta... En oikee tiiä oliko se onni vai onnettomuus, mutta viereisestä pöydästä tarjoutui maksaja. Mitä epämääräisyyksiä neki mahto olla. Kertoivat sen taksilla lähteneen tarjonneen kaikille kierroksia ja olleen ihan umpitunnelissa. Voe vittu, meiän ois pitäny tulla vähä aikasemmin. Aika hyvin siltä kyllä jos oli siinä kunnossa jo ennen kahdeksaa illalla. :D

Vieraan pöydän pojat tunkivat seuraan ja maksoivat biliskierroksen. Maija pelasi, mä en. Oon paska enkä halunnu esitellä "taitojani" kun rupes lentää puhe, että häviäjä tarjoo kierroksen. Mut eipä mun olematonta lahjakkuutta tarvittukaan. Maija peittos ne urpot 2-0 ihan yksinkin. Niitä oli sentään parhaimmillaan kolme lyömässä vuorollaan. Go Maija, go Maija!!

Maijalla oli aikanen herätys seuraavana aamuna, joten ei me oltu kun kymmeneen asti. Koko loppu ajan jouduttiin sitten istumaan näiden tuntemattomien sankareiden kanssa kun tunkivat samaan pöytäänkin. Mutta mikäs siinä, tarjosi ne sentään mulle uuden colan ja taisivat ostaa Maijallekin toisen olusen. Melkoisen ahdistavaa porukkaa se kyllä oli silti. Puheen aiheiltaan ja muutenki..

Kotimatkalla autossa sitte lipsuttiin niinkin herkkiin aiheisiin kuin ihmissuhteet. Tai niiden puute, jos meikäläisestä puhutaan. Jotain säpinää ois kyllä ihan kiva saada. Tai mietin vaan. Kun ei mulla yhtään vakavasti otettavaa parisuhdetta oo koskaan ollukaan. Satunnaisista kulkijoista ei puhuta, eihän?
Vähän ehkä kade olen kavereille, joilla on jo omansa ja asiat hyvin. Mä vaan painan koulussa ja duunissa, ei mulla oo ees aikaa tavata ketään. Saa nähdä... Mun ikuisuusprojektini.

Joop. Enpä oo aikoihin vieraillu taas galleriassa saatika että oisin sitte kirjotellu tänne päiväkirjan puolelle. Ehkä pitäs taas, ni voisin leikkiä että mulla oikeesti ois jotain sosiaalista elämää. Tai elämää noin yleensäkin.

Mulla oli eilen ihan mahtava ilta, kellä muulla?

Lähdettiin Heidin ja Mirvan kanssa "radalle" eli hurjan yöelämän keskukseen, Saloon. (yeah right) Oli kiva taas nähdä toisiamme pitkästä aikaa, mäkin kun vietän aina viikkoni koululla. Juteltii ja vaihdettiin kuulumisia. Pidettiin hauskaa. Päädyttiin sitte Pulpukkaan jossain vaiheessa iltaa ja tuli tuttujakin vastaan. Oli ihan mahtia tavata Kalle pitkästä aikaa, edellisestä olikin jo vuosia! Ilta sujui rattoisasti drinkkien äärellä ja ystävien kera. Mirvalla oli aika kova meno päällä jo alusta asti ja oli ihana katella kuinka se piti hauskaa ja kävi tanssimassa millon minkäkin biisin tahtiin. Heidin kanssa oli kiva jutustella menneitä ja nykyisiä eikä kuskimme Hennakaan huonoa seuraa ole, tietenkään. Kalle taas on sen verran hupaisa ja veikeä tyyppi, että sen seurassa nyt viihtyisi kuka tahansa.

Jouduin illan aikana äärettömän julman ja kavalan salaliiton kohteeksi. Joskin se taisi olla täysin mielivaltaisesti ja yhtäkkiä kasattu, mutta kuitenkin. Perkele sentään, Kalle ja Mirva raahasivat meikän tanssilattialle. Ei enää mitään käsitystä mikä biisi soi, jotain tosi klisee-disko-klassikkoa kumminkin. Mun "minen tanssi"-imagoni romuttu heti kättelyssä ja näin jälkeen päin melkeen häpeän että tuli mentyä. Sellasessa mukavassa nousutuiskeessa se ei kuitenkaan tuntunut missään, niin että vältyin häpeältä paikan päällä.

Rehellisesti sanoen mulla oli kuitenkin elämäni hauskin baari-ilta. En oo koskaan oikeen viihtynyt noissa luojan hylkäämissä räkälöissä, mutta eilen ihan oikeasti nautin olostani. Kiitos siitä kuuluu ystävilleni, joiden kanssa oli niin kivaa. Osasyy saattaa kyllä langeta myös niille viruvalkee-"drinkeille", joita Heidillä alkuillasta vedettiin. Tai muutamalle Mariannelle ja Kallen tarjoamalle tequilalle. Yhtä kaikki, HAUSKAA OLI.

Ehkä sitä vois harkita tässä joku viikonloppu uusivansa moisen.

"Ei sua mihinkään luostariin huolita."

Minä: "miks?"

"Sä et oo kauheen siveellinen."