IRC-Galleria

Tulin just kotiin kisoista, joissa istuin seittemän tuntii kopissa ja puhuin mikkiin. No en ehkä ihan koko aikaa mutta kuitenkin. Väsyttää niin perkeleesti ja tein kavereille oharit enkä lähteny baariin. Pyykkiäki pitäs pestä mutta kun vituttaa ja väsyttää sitte nii saatanasti. Kattoo ny mitä saan tänää viel aikaseks vai saanko mitää.

Tänään Loimihaan Loikat-nimisessä ratsastuskilpailussa kuuluttajana. Jeajeah. Niin ja lupasin siitä jonkin lehtijutunkin vääntää. Huomenna kisat jatkuu vaan ja meikä on edelleen hommissa.

Päästiin haahkaksi naamioituneen rehtorin tunnilta, niin tungin kamat muovikassiin, kissit koppeihin ja ajoin "kotiin". Vanhempien luo siis. Vittujee, viikonloppu maalla on kaikkee muuta ko rentouttavaa.

Oij Lahti, kaipaan katujesi rauhaisaan tunnelmaan ja kauneutesi hempeään syleilyyn. Freddy, mie pukkaan tein sohvalle tässä joku kerta kun saan aikaseks lähteä taas sinne hillumaan. Käydään keikalla, joohan?

Enivei. Ensimmäiset kaks viikkoo takana. Jihj! Selvisimme hengissä, rakas sivupersoonani. Nöy.
Outoa hillua koulussa niiden nuorimpien lapsioppilaiden kanssa. Istun niiden kanssa pihalla tupakalla (ja-minähän-siis-en-polta-paitsi-ehkä-joskus-satunnaisesti-kännissä-ja-tietyissä-sosiaalisissa-tilanteissa-mutta-siis!), kuuntelen niiden juttuja ja mietin kauhuissani, että eikai MEIDÄN VILLE siellä kotona tällaisia tee. Ei tulisi mieleenkään hengailla pikkuveljeni tai sen luokkatoverien kanssa, mutta näin sitä vaan kaveerataan 16-vuotiaiden kanssa. No ei, ootte ihan kivoja kaverit. Välillä. x)

Meillä on kiva koulu, kivat opettajahemmot ja ihan jees luokkakin. Mitä nyt pari asennevammasta ja yksi outo örvelö. Mutta noin siis muuten joo. Saa nähä ny mitä tästäkin tulee.

Miun kissamiehet on ehkä parhaita. <3

Juhannus ol ja men.

Meikäläinen osallistui 80-luvun juhannuspippaloihin hame päällä. HAME! Kai niitäkin täytyy pitää kerran kymmenessä vuodessa. Vai?

Arvatkaa kuka oli juhannustansseissa?
Röhöhö.

Lots of people have a list. Teens mostly. And those old, cranky people who have grown their whole life doing things that others have told them to do. Bitter...

The list consist of things it's writer never expierenced in his life and desperately wants to do before he dies. My list is pretty simple and many might think that it's an easy list to pull through. I'm 19-years-old and a fan of punkrock, Kurt Cobain, William Shakespeare etc. Bass player Sid Vicious used to say that he would die before his 21st birthday. Well, he did. I raised my limit a bit, to 25 to be exact, simply because I would've had only 2 and a half years to accomplice all the things in my list. I used to say that "Life ends at 25." I don't do that anymore because people always gave these lectures about life, God and what's it like being a teenager, young girl who still has everything to live for. I got sick of it and stopped spreading my so called "wisdom".

Anyway. Here's my list:

1. Go on a real date with a boy you like.

2. Write a book and publish it.

3. Write a apologizing letter to a person you hate.

4. Tell all your friends what you really think about them.

5. Eat in a real restaurant (doesn't include McDonalds, Hesburger or chinese).

6. For once, stop loving yourself so goddamn much!

Uujea! Hyvästi te kaikki maan loiset ja alhaiset paskat! Meikä lähtee opiskelemaan elokuva-assistentiksi Villilän studioille Nakkilaan!

MAANANTAI:
16.45 lähtö tallille
18.00-20.00 ratsastustuntie pitoa
21.00 takaisin kotona

TIISTAI:
15.00 Puomitalkoot = estekaluston uudelleenmaalausta tallilla
17.00-19.00 talutusratsastustuntien pitoa
20.00 takaisin kotona

KESKIVIIKKO:
Lähdettiin äidin ja veikan kanssa Hesaan. Käytiin Sokoksella ja Kiasmassa ostoksilla. Veli leikki pari tuntia skeittiparkissa jäähallin vieressä. Loppuilta vietettii Linnanmäellä. Helevetin mahtava päivä. Pidin kännykän kiinni koko päivän. Kerranki sai olla vapaalla iha vapaasti.

TORSTAI:
Seinän maalausta
Just finished off the first layer of burgundy coloured paint on my bedroom wall.

PERJANTAI:
9.30-13.30 Ponikeikka
14.00-15.00 ratsastustunnin pitoa
16.00 takaisin kotona

LAUANTAI:
Valjakkoajokilpailuissa groomina
n. 14.30 eka valjakko
n. 15.45 toka valjakko
n. 16.30 kolmas valjakko
20.00 illanvietto

SUNNUNTAI:
Valjakkoajokilpailuissa groomina
10.43 eka valjakko
12.18 toka valjakko
12.43 kolmas valjakko

Maanantaiaamu. Vapaa maanantaiaamu. Enkä sitte saanu unta tän pidempään. Telkun ruudussa pyörii Green Dayn musavideokokoelma International Supervideos. Tällä hetkellä junnaa Brain Stew. Jeeaah...

Eilinen ilta meni mukavasti puoleenyöhön kiskoessa autoja pellosta. Nähkääs kun meillä on tuossa tuollainen pieni peltoläntti. Ja isällä oli joku aika sitten työmatkojen kulkua varten vanha, ruma, valkoinen citikka, jonka ainoa hyvä puoli oli että se kulutti alle 5 litraa sadalla. (Päästöistä ei sitten puhuta!)
Kun citikka köhäisi viimeisen kerran, isä ajoi sen pellolle viemästä arvokasta parkkeeraustilaa pieneltä etupihaltamme. Sinne jäi citikka. En tiedä mikä villitys isällä tuli juuri eilen saada se pois sieltä pellosta, mutta eipä sille tullut mieleen se tärkeä seikka että tässä on nyt satanut vettä viikon verran. Eihän se puolikuntoinen citikka omin voimin sieltä savisuosta jaksanut nousta. Mutta hei! Onneksi isillä on työsuhdeautona uudenkarhea Ford farkku! Hiiataanpa se pellolle ja kiskaistaan citikka ylös kuopastaan!

Mikä miehiä oikein vaivaa? Eikö oikeasti aivomehut sen vertaa liiku siellä päässä että osaisi laskea yhteen 1+1? Tässä tapauksessa siis sade+savi=mahdoton yhtälö mikäli autosi on juuttunut peltoon. Mielessä kävi kysäistä naapurinsedältä traktoria lainaan, mutta koska setä ei ollut kotona päätettiin uhkarohkeasti yrittää Fordilla vaan. Tulos?

Citikka ei liikkunut senttiäkään ja nyt oli Fordikin etuakselia myöten mudassa. Että sillä lailla. Koska farkku oli astetta painavampi auto, ei sitä saatu työntämällä irti. Ei muuta kuin kolmas auto paikalle! Äidillä on sellainen suloinen, myöskin valkoinen Daewoo Kalos. Kevyt ja pieni, sellainen naisten auto. Isä tamppasi peltoa ja tutki ympäristöä ja totesi, että kun kiertää molempien jo kiinni olevien autojen ympäri tuonne pitävämmälle maalle, niin kyllä se siitä lähtee. Yeah right! Painava, akselia myöten mutaan uponnut farkku lähtee, kun meidän äidin söpö pikkuauto vähän kiskaisee?

Isä ajoi Kalossia parikymmentä metriä suunnittelemaansa "turvallisempaa" reittiä ja siihen sekin sitten jäi. Hetken aikaa se sadatteli, oli sormi suussa ja sitten se vain käski meikää hakemaan Pösön paikalle. Pienen vastustelun sanasen lausuin ja uhkasin että sitä on sitten parempi olla upottamatta tai jää meikäläiseltä kouluun meno tiistaiaamuna. Hain Pösön, peruutin pellon reunaan. Yritettiin kiskaista Kalossi irti, mutta meinasi Pösö siinä samalla kaivautua omaan kuoppaansa. Löydettiin jonkin auton perästä lisää köyttä ja pidennettiin jo olemassaolevaa. Nyt Pösö ylettyi jo ihan hyvin pitävälle maalle. Kiskaisu! Ja solmu petti. Tehtiin pitävämpi solmu ja yritettiin uudestaan. Ja taas solmu petti. Meinasi nousta epätoivo kunnes meikälle muistui mieleen kuinka tehdään siansorkka. Siansorkka kestää! Viimeinen kiskaisu! Ja se irtosi kuin irtosikin!

Kalossi saatiin siis pelastettua, mutta Pösölle kasvoi häntä. Siansorkka nappasi aika lujasti perään kiinni eikä tahtonut aueta sitten millään. Niin että puukottaa se täytyy tänään.

Miehet. Jättäkää ajattelu naisille ja kysyy heiltä ennenkuin teette mitään, eikös joo?

Voehan paska.

Olin tulos Ypäjältä Beniä haastattelemasta ja piru vie Pösö vei ojanpohjille. Mun uskollinen punainen paholaiseni petti mut pahemman kerran. Vuoden mittasen yhteisen taipaleen jälkeen se perkele otti ja läks just minne ite lystäs.

Loskaa oli tiellä niin perkeleesti. Nätisti tultiin hissukseen loivaan mutkaan, mutta niin se vaan meni sitte sinne penkkaan kun kerta oli niin päättäny. Nätisti tussahti ihan vaappuna oikeelle kyljelleen sinne syvälle lumiseen ojaan. Niin lähellä oltiin jo tienpiennarta kun se otti loskasta vauhtia ja lähti etten ehtiny ees kääntää rattia tarpeeksi, mitään ei ollu tehtävissä. Jarrua olin ehtiny painaa, sen huomas jäljistä, mutta eihän se tällä kelillä pysähy vaikka kuin polkis.

Ei sitä sieltä omin voimin ois pirukaan nostanu, niinpä soitin tutulle isännälle, joka traktorin omistaa. Se ei ite päässyt helppimään, mutta soitti toiselle isännälle, joka siitä parin sadan metrin päästä kävi kiskasemassa mut ylös ojasta. Helppoa ei sekää ollu, ensimmäinen lastausliina riksahti poikki. Toinen kesti kun se kaksinkerroin siihen kiedottiin.

Äärimmäinen suuri kiitos tälle traktori-isännälle. Hienoa, että on vielä olemassa ritarillisia ja auttavaisia ihmisiä. Mä olin nopeasti pois sieltä ojasta. Tack.

Pösö ei saanu ees kunnon kolhuja, yhtä ruma ko ennenkin. Etupuskuri jäi vähän römpsälleen, mutta kiinni sekin on. Pohjasta joku suojalevy tipahti toiselta puolelta alas ja laahaa maata, muttei sieltä mitään kriittistä hajonnu. Ratti on noin 45 astetta vinossa ja ohjauskulmat sun muut todennäköisesti paskana. Kyllä sillä kotiin körötteli, mutta saa nyt nähdä minkä tuomion sitten korjaamolla saa. Huomenna mennään tarkastuttaan.

Jos ei siitä kalua enää tule, niin pietäänhän kaverit sitten yhdessä hiljainen hetki Paholaiselle, eiks je?

Että semmottis. :/

Jepajepajepajee.

Tulin just suihkusta. Oli pien hiki päällä, kun olin reilun puoltoista tuntia possutellu menemään hepan selässä. Oli keskiviikkokisat, harjoituskilpailut, ja meidän ratsiope laittoi meidän luokan tietysti treenaamaan loppukokeita silmällä pitäen. Mikäs siinä, mehän mentiin.

Kouluohjelma Helppo B:3 2003. Pitkällä radalla. Huh huh. En oo tuota ohjelmaa koskaan ratsastanut, joten jouduin taas opettelemaan uuden. Niin mä sitten oon painanut koko pöivän pitkin mäkeä ja reikä päässä koittanu muistella missä vitun kirjaimessa käveltiin ja missä nostettiin laukka.

Lähdettiin ajoissa toiseen päähän koulua Ypäjä-halliin verkkaamaan. Olin sielläkin vielä vähän hermona enkä alkuun saanut oikein mitään otetta koko ratsastukseen. Sitten vielä kuulin, että luokka oli myöhästynyt puolella tunnilla. Kivat! Saa tässä nyt sitten venata vittu puol tuntia ylimäärästä enneku pääsee radalle.

Kun sitte vihdoin tuli mun vuoro, suuntasin uljaan polleni Noryllin (Rölli vaa iha frendien kesken) A:sta kohti C-kirjainta ja tuomareita. Pysähdys keskelle. Tervehdys. Ja menoksi! Mieleen muistui kun Benita oli tallissa kysynyt:
"Mitä jos mä unohdan pysähtyä?!"
"Mihin? Ei täs ohjelmas oo pysähdyksiä."
"No tervehdykseen!"
Hymy nousi huulille, mutta onnistuin pidättämään tulossa olevan naurukohtauksen. Liian myöhään kuitenkin huomasin, että Rölli arasteli tuomaripäätyä ja ensimmäinen kulma meni ihan sivuluisuksi. Perse sisällä se jatkoi sitten myöhemminkin siellä päässä ja mulla meinasi mennä hermot ihan kokonaan. Saatanan koni.
Nelikaarinen kiemuraura meni perseelleen, kun meikäläinen teki toisesta kaaresta liian pienen. Siinä sitä sit mietin että miten vittu teen seuraavan kaaren kun lääniä ois kentän päähän vielä enemmän ku laki sallii. No, eipä tietenkään kun Rölli sitten sai jonkun ihme kohtauksen vikalla kaarella ja heitti jotkut epämääräset pulttispurtit sinne tuomarien silmien alle. Että mua hävetti.

Kun sitten koko painajainen vihdoin oli ohi, mä olin niiiiiin karvaan pettynyt ja olin ihan varma että saatiin elämämme surkeimmat koulupisteet ikinä. Harmitti oikeen tosi lujaa. Mutta sitte kuulin kun ne kuuluttivat tuloksia... 59.58%... Wow!

Aika jees meillä sit vissiin meni vaikka itelle jäikin vähän paska maku suuhun. En todellakaan oottanut noin korkeita pisteitä. Meikäläinenhän on iha melkee katu-uskottava kouluratsastaja! :D