Lähdin eilen lomille Nakkimaasta Somerolle. Not an improvement, mutta kais se o pakko tulla vanhuksia moikkaamaan. Isukillakin on syntymäpäivä tuossa tapanina. Noh, ajelin sitten eilen iltapäivästä tuolla pitkin valtateitä. Heidi soitti kun olin vielä matkalla Loimaalla, ja ehdotti että mentäisiin baariin istuskelemaan illalla. Ensin ei ajatus ihan innostanut, väsytti hiukan kun oli viime yönäkin tullut Antsan kanssa valvottua kahteen asti. Mutta suostuin sitten kuitenkin, jos oltaisiin iha vaa pari tuntia. Olin porukoilla joskus viiden jälkeen varmaan. Huvitin itteäni parin tunnin verran tietokoneella ja kävin sitten pesemässä hiukseni. Ahmaisin kitaan pari uunimakkaraa, vaihdoin vaatteet ja lähdin hakemaan Heidiä Kiikalasta. Matkalla puhelin rupes tärisemään taskussa. Aattelin, että nyt se Heidi soittaa ja kyselee että missä vitussa mä kuppaan. Mutta ei, se oli Henkka. Vastasin vähän yllättyneenä, iloisesti kuitenkin. Keskustelu meni kutakuinkin näin:
"Missäs oot?"
"Somerolla?"
"Mitä sä SIELLÄ teet?"
"Ööö... Oon lomilla..."
"Voihan paska. Me oltas tultu sun luo käymään, jos oisit ollu Nakkilassa"
"Ketkä me?"
"Mä ja Mikko. Me juhlitaan Nakkilassa, en tie kyl oikee mitä juhlitaa, mutta kuitenki. Oltas tultu käymään."
"Okei. Ehkä iha hyvä et mä lähdin jo tänää Somerol."
"Ei oo lainka sit hyvä. Mut hei sä oot tulos tos välipäiviks takas kuitenki, eiks nii?"
"Nojoo, kyl mä varmaa. Katotaa ny, oon todennäkösest tän ekan lomaviikon Somerol ja tuun sit takas."
"Hyvä. Sitte mennään baariin."
Että sillee. :D Oon iha tyytyväine, etten ollu kotona Nakkilassa enää. Ois voinu mennä meno aika villiks, Henkka kuulosti sen verran innostuneelt. Ja Mikon tuntien silläkin ois menny aika lujaa. :D Just tossa perjantaina sen kanssa juttelin, niin oli niiiiin krapulassa että. xD Juapot perkeleet. :D
Päädyttiin ihan ensimmäisenä Heidin kanssa Kiikalan paikalliseen. Vedettiin muutama karaokeveto;
Neon 2 - Kemiaa
R-A-K-A-S
Stella - Aamun Kuiskaus
ja Heidi imutti yhden Marianne-drinksun. Sitten mentiin. Suunta kohti Someroa ja mua vähän epäilytti. En ole koskaan elämässäni käynyt vanhan kotoseudun baareissa ja hiukan jänskätti että mitä käy jos tulee "tuttuja" vastaan. Minä kun en ensinkään tunne juuri oman ikäisiäni somerolaisnuoria ja ne jotka sitten tunnen, eivät olleet ylimpiä ystäviäni yläasteaikona. Peruskoulun jälkeen en olekaan Somerolla sitten enää asunut, joten olen aika lailla vieraantunut tästä kaupungista. Ei sen puoleen, en ole näihin reiluun kolmeen vuoteen kertaakaan kaivannut takaisin.
Päästiin Somerolle ja painuttiin Tze-Tze-kärpäseen. Ilmaiseksi sisään, kun ilta oli vielä varhainen. Istuskeltiin siinä jonkin aikaa ja juteltiin. Odoteltiin, että porukka siirtyisi pikku kapakoista Seurahuoneelle. Heidillä oli taas joku maitodrinkki kädessä ja mä vetelin Ediä. Illan kuskina on se ikävä puoli, ettei voi nautiskella jumalaista Mariannea, vaikka kuinka tekisi mieli. Siinä vähän ennen yhtä sitten siirryimme Someron Seurahuoneelle. Paikalla ei ollut vasta kun muutama ihminen, mutta niitä alkoi pikku hiljaa valua sisälle lisää. Kas kun sattuikin tuuri ja tapasimme Blackjack-pöydän äärestä Siretin, joka oli samaan aikaan yläasteella kanssamme. Jonkin aikaa meni siinä pöydän ääressä istuessa kuulumisia vaihdellen. Sitten alkoi porukkaa olla sen verran, että Siret joutui töihin kännisten halutessa tuhlata rahansa. Me ei Heidin kanssa persaukisina pelattu, mutta seurasin huvittuneena vierestä humalaisten täysin vailla logiikkaa olevaa pelityyliä.
Sitten kääntyi mun tuurini. Pöydän ääreen hakeutui eräs nuori mies, jota minä en tuntenut, mutta Heidi tunnisti ja tiesi nimeltä. Jätkällä meni bläkäri-pöydässä aika huonosti, mutta sitten se keksi meidät siinä reunassa norkoilemassa. Heppu antoi mulle kaksi pelimerkkiä hoidettavaksi ja sanoi toivovansa, että mulla ois parempi tuuri kuin sillä itsellään. Kas kummaa kun satuinkin voittamaan sille aika hyvin rahaa. Pari kertaa iski blackjack päälle ja miekkonen lykkäsi mulle kahden euron pelimerkkejä käteen. Kiitin kauniisti ja työnsin merkit visusti taskuun ennenkuin se häviöputkessaan sitten älyäisi pyydellä niitä takaisin. Ensimmäinen peliputki päättyi ja peliherrani rahat loppuivat. Se poistui pöydästä ja meikäläinen kävi vaihtamassa merkit kolikoihin baaritiskillä. Mieli koheni heti kun olin tienannut neljä euroa tyhjästä. Opiskelijalle sekin on jo jotain. :D
Mutta eihän humalaisen pelihimo niin helpolla sammu. Uusi uhkapeluritoverini ilmaantui hetken perästä uudestaan pöytään. Äijä pisti lisää rahaa tiskiin ja lykkäsi merkit mulle sanoen, että olen ihan uskomaton onnetar ja voitan sille varmasti vielä paljon rahaa. Toppuuttelin sitä ja huomautin, ettei munkaan onneni voi loputtomiin jatkua. Kuuroille korvillehan se meni, niin että mikäs siinä, pelataan vaan. Heppu oli laittanut kympin peliin ja alta vartin mä olin tuplannut sen rahat. Ehdotin, että ottaisi nyt omansa pois kun sattui olemaan näin hyvin voitolla. Äijä oli ihan onnessaan voittoputkesta ja lykkäsi mulle kuuden euron eestä merkkejä käteen. Sitten se sanoi että eikun pelataan vaan, että ties vaikka ois kohta satanen kasassa. Mä pudistelin vain päätäni ja sanoin, että no pelataan sitte vaan. Eihän se mun rahoistani ollut pois, niin että mikäs mun siinä pelatessa. :D
Kuinkas sitten kävikään, onnistuimme häviämään kaikki rahat. Armeliaana laitoin peliin vielä ne viimeksi saamani merkit. Sain pelattua jonkin verran rahaa takaisin, mutta herran pelihimon ansiosta nekin sitten haihtuivat jakajan pottiin. Mutta mitäs tuosta. Mulla oli helvetin hauskaa pelata ja mikäs mun pelatessa kun ei ollut omia rahoja. Ja onnistuin viel tienaamaan neljä euroa tyhjästä illan aikana. ^^
Siinä sitten kun tämän nuoren miehen rahat olivat huvenneet pöydässä, hän kysäisi että minnes sitten mennään. Kysäisin vain että ollaanko me muka menossa jonnekin, mihin miekkonen tuumasi että ei hän tiedä, mutta mihin mennään. :D Humalaiset on kyllä hauskoja. Vastasin vain että me ei kyllä nyt lähdetä yhdessä minnekään.
Istuttiin vielä jonkin aikaa Heidin kanssa juttelemassa Siretille ja lähdettiin siinä ennen kolmea. Haettiin paikalliselta grilliltä iltasapuskaa, makkaraperunat kaikilla mausteilla.<3 Sitten suuntasimme takaisin kohti Kiikalaa. Syötiin ja mä lähdin vielä ajamaan takas porukoiden luo punkkaamaan. Mun piti käydä Heidin kanssa istumassa baarissa vaan pari tuntia, mutta kas kummaa kun kello olikin puoli viisi siinä vaiheessa kun onnistuin painamaan pääni vihdoin tyynyyn.
Ja sitten tänä aamuna (tai ehkä päivällä paremminkin) yhdeltä äiti tuli räpsäyttämään valot huoneeseen ja kiskomaan peittoa päältä. Tosi reiluu... Isä ja pikkuveikka haki joulukuusen naapurin metsästä ja äiti siivoilee iha hulluna. Mua väsyttää ja laiskottaa. Eikö mulla olekin oikeus löhötä, kun oon ahkeroinut koko helvetin syksyn?