IRC-Galleria

On hienoa huomata, kuinka ystäväsi sinua arvostavat. Itse arvostan omia ystäviäni äärettömän paljon ja olisin valmis uhrautumaan heidän puolestaan, valmis tekemään mitä tahansa. Autan useasti ystäviäni kaikin mahdollisin tavoin ja kun heillä on huolia, olen aina valmis kuuntelemaan. En koskaan käännytä ketään pois oveltani.

Muistan kuinka Heidin äiti joskus kauhisteli ystävälleni kuinka minä olen muuttunut, päivitteli irokeesiäni ja tatuointejani. Heidi vastasi äidilleen, että Hanna on nyt juuri sellainen kuin hän on aina halunnut olla. Kiitos, Heidi. <3

Muistan kuinka Mari kerran kertoi kehuneensa ja suositelleensa minua koulumme vanhemmille opiskelijoille, jotta saisin enemmän projektitarjouksia. Mari, olet ihana! <3

Minusta on käsittämätöntä, että ystäväni olivat valmiita ajamaan lähes 300 kilometriä Porista Alajärvelle vain sen takia, että halusivat tulla katsomaan minua. Kiitos Kari, Mari, Riksa, Timo ja Erno. Pidän teistä kaikista ihan helvetisti! <3

Tällaiset pienet asiat luovat lämpimän tunteen sydämeeni ja vain vahvistavat sitä sidettä, joka sitoo minua ystäviini. Yhtään en osaa sanoa heidän tuntemuksistaan, mutta itse heittäydyn tällaisten ystävien kanssa yhteiseen ihmissuhteeseen ihan täysillä. Vaalin ystävyyttä, arvostan huomaavaisuutta. Yksikin kehu, auttava teko tai lämmin sana saa sydämeni pakahtumaan ja minut haluamaan antaa kaikkeni ystävieni puolesta. Kyllä, olen ihan hullu mitä ystävyyteen tulee! :D

Katsoin juuri YLE tv 1:ltä espanjalaisen elokuvan nimeltä Meri sisälläni. Helvetin hieno elokuva neliraajahalvaantuneesta miehestä, joka anoo oikeudelta eutanasiaa. Pisti ajattelemaan ja kosketti syvältä. En ole aikoihin nähnyt yhtä vaikuttavaa elokuvaa.

Ei luoja kun olen taas tyytyväinen tuohon eräänlaiseen projektihevoseeni Dannyyn. Aivan loistava estetreeni tänään. Tai treeni ja treeni, kokeiltiin ekaa kertaa selästä käsin hyppäämistä. Tuossa pari viikkoa sitten irtohypytettiin herraa ja meni semmoista 110 cm pystyä reippaalla ilmavaralla. Ponnua riittäisi varmasti jonnekin 130 cm asti ainakin.

Olen tässä muutaman viikon ajan kerran tai kaksi viikossa työstänyt tuota hevosta paremmaksi. Se kulkee meillä leireillä tunneilla ja on ihan toimiva sielläkin, mutta askellajit ja esteet on olleet vielä vähän hakusessa. Nyt sitten tosiaan kokeiltiin pikkaisen mitä herra tykkää esteratsastuksesta ihan tosissaan. Aloiteltiin ensin kevyellä verkalla ravipuomeilla ja sitten siirryttiin pikku hiljaa pienen pieneen ristikkoon ravilähestymisillä. Että meni hienosti. Pikku hiljaa nosteltiin ristikkoa sitten ja voi että kun olin ylpeä pikku Dannystä. Se lähestyi esteitä kiltisti, loikkasi täydellisesti ja jatkoi esteen jälkeen aina nätissä rauhallisessa laukassa. Meni huimasti paremmin kuin olisin odottanut!

Loppujen lopuksi ristikkomme oli noin 80 cm korkea. Hyppäsimme sen Dannyn kanssa vielä kahdesti lähestyen laukassa ja sen jälkeen lopettelimme. Hieman raviverkkaa vielä loppuun ja loppukäynnit. Ei parane kerralla edetä liikaa, ettei tule hepalle paha mieli. Danny tykkäsi hyppäämisestä ihan tajuttomasti ja ensi viikolla voimme varmasti sitten aloitella jo isommilla ja koettaa pikku hiljaa edetä ylöspäin. Palan halusta kokeilla, paljonko tuo ruuna oikeen ponnaa. (:

Ei vittu kuin loistava päivä!

Eilen (kello tosiaankin on jo yli neljän sunnuntaiaamuna) tuossa iltasella grillattiin täällä tallilla, tehtiin iltatalli ja sen jälkeen lähdettiin katsastamaan millaista meininkiä löytyy Lehtimäeltä Ränkirockista. Olin tapahtuman mainoksen nähnyt viikolla kaupassa ja pohdin itsekseni että mikähän tuoki mahtaa olla, olin kuullut vain yhdestä bändistä (pääesiintyjä Bloodpitistä), muuten kaikki jotain täkäläisiä tuntemattomia orkestereja.

Ennen kuin päästiin lähtemään matkaan, Henkka soitti mulle. Aattelin että se varmaan taas kaipaa apua jossain asiassa, mutta ei! Se ilmoitti, että pojat (Riksa, Mikko ja Henkka) olivat tulossa Ränkirockiin ja kyseli että eikös se ole ihan lähellä. No voehan helevetti! Vähänkö mahtavaa! Oli ihan tajuttoman kivaa tavata poikia pitkästä aikaa ja hillua niiden kanssa metsässä pienillä ilmaisfestareilla. Sain kuulla, että ne käyvät siellä lähes joka vuosi ja olivat edesmenneen bändinsä kanssa siellä soittamassakin viime kesänä. Vittu.

Hilluttiin Riian ja Heidin kanssa siellä vähän yli yhteentoista asti ja sitten heitin tytöt takaisin tallille. Nappasin pojille jääkaapistani mukaan melkein kaiken syötäväksi kelpaavan ja lähdin takaisin festareille viettämään aikaa kavereideni kanssa. (:
Pääsin paikalle, niin viimeinen esiintyjä olikin jo lavalla kovassa vauhdissa. Katselimme setin loppuun ja suunnistimme jatkopaikalle Valkealammen rantaan, missä pojat saivat täyttää kupunsa. Henkka kaivoi matkalla autonsa takakontista kävelykepin ja mun oli pakko päästää suustani taas kerran "mitä vittua?!". Siinä se sitten käveli sen kanssa mairea hymy naamallaan. Siinä vaiheessa kun Henkka alkoi pyöritellä keppiä lanteikkaan kävelyn tahdissa mä totesin että nyt tuo keppi muuttui just astetta homommaksi. Henkka siihen:
"Se on vähän niinkuin miehen penis. Sekin muuttuu homoksi, jos sitä käyttää väärin."
Asia selvä! :D

Rannassa pojat söivät kovaan nälkäänsä tuomani kylmät hampurilaiset sekä mikropizzat ja kylmän makaronilaatikon. (Hyi helvetti mahtoi olla kamalaa.) Henkalle oli pinaattilettuja, jotka Riia armeliaana sponssasi. :D Samalla oli käynnissä rennon letkeä ja helvetin hauska keskustelu.

Notkuin poikien kanssa siellä kolmeen asti aamuyöllä ja heitin sitten heipat lähtiessäni takaisin nukkumaan. Riksaa halasinkin ja lupasin taas soitella kun ehdin. Huutelin vielä kävellessäni perään että pidetään yhteyksiä ja pitäkää hemmot itsenne hengissä. (:

Vittu että on nyt hyvä fiilis, enkä malta odottaa jazz-viikonloppua, että pääsen taas näkemään kaikki ihanat ystäväni ja pyörähtämään Porissa. <3

Tänään oli ihan loistava päivä.

Leiri numero 5 saatiin päätökseen ja het kun leiriläiset oltiin saatettu pakkaamaan ja kotimatkalle lähdin ratsastamaan Dannylla. Voi luoja se hevonen toimi hienosti tänään. Koin niin mahtavan hetken kun se ravasi niin upeasti kuolaintuntumalla, taipui täydellisesti ja kulki peräänannossa. Se ei ole ikinä ollut niin hyvä! Jes!

Illalla autoin hakemaan hevosia sisään ja sitten suihkussa käynnin jälkeen viritettiin Riian kanssa telkkari leirihuoneeseen ja katseltiin elokuva. Ihanaa ajanvietettä eikä kiire minnekään. Ei hetkeäkään stressiä. Olen fiilistellyt jo etukäteen Porin jazzeja, Karmarockia ja Sonisphereä. Puhumattakaan elokuun Finn Hits Festistä! En malta oottaa! (:

Nyt aion viettää lopun iltaa koneella rentoutuen ja leikkien kunnes alkaa väsyttää ja painun unten maille. Huomenna saa nukkua niin kauan kuin huvittaa. <3

Karmarockin liput tuli tänään postissa!

Kunnon festariviikonloppu tulossa 24.-25.7.
Mokoma
Maj Karma
Uniklubi
Asa & Jätkäjätkät
Metallica !
Linkin Park
Lamb Of God
Anthrax
Mastodon
Machine Head

Pikkuveikan otan kainaloon messiin ja opastan läpi rockmusiikin hienojen hetkien sekä Satakunnan kauniiden (?) maisemien. Opetetaan poika tavoille!

Eilen oli surkein päivä pitkään aikaan. Olin todella väsynyt ja fiilis matalalla ja suoranaisesti vitutti todella lujaa jossain vaiheessa. Onneksi tänä aamuna sain nukkua pitkään ja jo oli taas paljon aurinkoisempi Hanna vauhdissa het aamusta. :D

JES! Meikäläinen pääsee jazzeille. Keikkaa pukkaa!
Lisäksi tilasin liput Karmarockiin sekä Finn Hits Festiin. Saattaa tästä sittenkin tulla festarikesä, kun siellä Metalliauringossakin tuli pikaseen pyörähdettyä toukokuussa. :D
Tilasin netistä myös pari hienoa T-paitaa. ^^

Tulin tuossa joku aika Seinäjoelta. Olin siellä tapaamassa Timoa. Oli ihan mahtavaa nähdä TimTim ja päästä juttelemaan taas pitkäst aikaa. Mulla meinasi viime viikolla tulla jo niin kova koti-ikävä...

Tilasin tänään liput Karmarockiin sekä Finn Hits Festiin Porin Annikselle. Jeah! Mun ainoot festarit tälle kesälle taitaakin olla sitten vaan Metalliaurinko, Karmarock ja Sonisphere. Mut mikäs siinä. Töitä on tullu tehtyy, rahaa ansaittuu ja hyviä kokemuksia saatua. Ehk sit ens kesänä painais festareilla enempiki. Nummirockiin oisin halunnu, mutta minkäs teet. Kai ne Hatebreedin ja Entwinen kerkeen nähdä livenä myöhemminkin. Nicole on sentään Finn Hits Festissä ainakin ja Synestesiaakin kerkee varmaa vahtailee... (:

Joo'o... Oltiinpa juuri Riian kanssa rentoutumassa iltasella ja kerettiin pohtia nukkumaanmenoa siinä puolen yhdentoista aikaan kun ovelle koputettiin ja leirityttöset kävi sanomassa että tallissa joku putki vuotaa vettä. Ehdittiin pelästyä, että siellä jo kolmas vesikuppi vuotaa karsinaan, mutta ei tietenkään. Tallin yläkerrassa olevien majoitustilojen suihku vuoti putkestaan vettä tallin lattialle. Jes! Toooosi kiva... Noh, suihku pois käytöstä ja koitettiin tutkia tilannetta, muttei löydetty muuta syytä kuin että joku putki siellä katossa vuotaa. Koetettiin pohtia, että josko saataisiin het huomenna putkimies katsomaan tilannetta.

Eipä siinä kauaa keretty ihmettelemään kun leiriläiset saapuivat talliin ilmoittamaan, että kaksi hevosta riekkuu tarhassa ja nyt toisella tulee jalasta verta. Riia kävi katsomassa kun minä jatkoin putkijupakan selvittelyä. No eihän siellä ollut kuin pieni pintanaarmu.

Jonkin ajan kuluttua tuli ilmoitus, että yksi putkimies on vielä tänä iltana tulossa katsastamaan tallin tilannetta. Selvä homma, ei muuta kuin hänelle näyttämään paikkoja. Putkimies ajeli juuri pihaan kun tytöt kävivät jälleen huutelemassa, että nyt tulee taas hevoselta jalasta verta. Huokaisimme siinä että joko taas joku pikku reikä ja Riia lähti katsomaan. Minä jäin putkimiehen kanssa ihmettelemään tippuvaa vettä.

Ja hetken ehti kulua kun Riia jo soitti mulle, että tulepa tarhalle ja ota pinteliä ym. sidetarvetta mukaan. Nyt sattui oikeasti. Loppuilta meni aika lailla hevosen haavaa hoitaessa ja eläinlääkäriä odotellessa. Onneksi selvittiin aika lailla säikähdyksellä, vaikka kerkesinkin jo pelätä paljon pahempaa. Haava tikattiin ja nyt se on siteissä ja hevonen kipulääkityksellä. Ei siis mitään probleemaa. Jonkin aikaa menee, että paranee ja voi taas tunneilla juosta, mutta kyllä se siitä tokenee. Sen verran sotkin itseäni siinä hötäkässä, että suihkuun oli pakko päästä. Suihkusta tultuani kello olikin jo kaksi yöllä. Hiukan murua rinnan alle, nälätti jo niin vietävästi. Nyt sitten nukkumaan ja toivotaan, että jaksetaan huominen päivä. Onneksi puolet tunneista on maastoja, joten pääsen het aamusta vielä lepäämään pariksi tuntia.

Muttajoo, kyllä oli tapahtumarikas ilta. Juuri kun olin Riialle huokaisemassa, että tää leiri alkoikin tosi sujuvasti...
Enkä ees kerennyt sanoa ääneen...