IRC-Galleria

Rakkaus
Rakastan monia, monia ihmisiä
Mutta minua ei rakasta kukaan.
Minua vihataan, halveksitaan, minusta välitetään ja
pidetään huolta. Mutta minua ei rakasta kukaan.
Miksi?
Pitäisikö minun kertoa avoimesti kaikille tunteistani,
vaikka siinä on aina käynyt huonosti.
Vai eikö kukaan vain uskalla kertoa minulle,
sanoa että rakastaa.
En usko .
Uskon että minua ei rakasta kukaan.
Vaikka joku toisin väittäisi, en usko.
Vaikka tietäisin toisin, en usko.

Viha
Minä olen vihainen mies.
Ja tämä on ainoa tapa pakata viha turvallisesti.
Mutta tämä ei pura sitä, se vain sysäytyy syvemmälle,
Ja minä pelkään, pelkään todella joskus
räjähtäväni kuin pommi
Ja pelkään, että silloin satutan ihmisiä joita rakastan
pelkään satuttavani kaikkia lähellä olijoita.
Viha pitää saada ulos mutta miten?
Yksi tapa olisi purkaa raivo heihin
joista vihani aiheutuu,
mutta juuri heitä minä rakastan.

Vaikeat asiat
On asioita, joista on vaikea puhua,
asioita joiden edessä on muuri.
Se muuri pitää saada purettua,
pato aukaistua.
Mutta se onnistuu vain
tietyllä tavalla,
tietyllä hetkellä
tietylle henkilölle
tietyssä mielentilassa.
Onneksi minä tiedän omalta osaltani
sen tavan
sen hetken
sen henkilön
sen mielentilan.

Itsemurha
Se on asia jota on vaikea käsitellä,
varsinkin jos siihen liittyy jotain
henkilökohtaista:
oma halu,
ystävän tekemä.
Mutta juuri silloin siitä pitäisi puhua
rikkoa aidat.
Sillä sitä ei yksin voi käsitellä,
yksin on sokea puolelle maailmasta.
Avun tulee tulla ulkoa,
mutta avunpyynnön sisältä itsestä.

Aika
Mitä on aika?
Onko se hetkien vaihtumista,
Jotain mikä on mutta mihin et voi vaikuttaa.
Se kulkee eteenpäin,
sitä ei voi pysäyttää
sitä ei voi hidastaa
sitä ei voi nopeuttaa
sitä voi vain seurata vierestä.
Mutta siihen voit vaikuttaa miltä se aika tuntuu muista,
mitä teet
mitä sanot
miten käyttäydyt.
Ja ehkä autat jotakuta selviämään ongelmistaan.

Elämä
Elämä on kaikkea: surua, tuskaa, kuolemaa,
iloa, rakkautta, apatiaa,
erilaisia kokemuksia kaikesta.
Mutta onko olemassa tila, jossa
elämä
ei
ole
elämisen arvoista?
Eutanasia, armomurha.
Onko se silloin kun
olet neliraajahalvaantunut
vai silloin kun olet koomassa, aivokuollut
silloin kun olet masentunut ja tekee mieli vetää ranteet auki.
Vai onko eutanasia
sallittu koskaan?
Onko elämä sittenkin niin suuri lahja,
jotain ainutlaatuista,
uniikkia.
Ehkäpä.
Mutta sano tuo
halvaantuneelle,
aivokuolleen omaisille,
masentuneelle
kun itselläsi menee hyvin.
”tunnen tuskasi ”
on jo niin laimea ja lattea
klisee,
että sitä ei kukaan ota vakavasti.
Joten onko se oikein?

Kuolema
Mikä se on?
Kysyn, vaikka en halua ehkä
edes tietää.
Se tulee minullekkin vielä vastaan joku päivä,
vaikka kuinka yrittäisin sitä välttää.
Toisaalta, miksi minun sitä pitäisi edes
vältellä.
Enhän minä tiedä,
onko se
hyvää vai pahaa?
Loppuuko kaikki, vai onko jokin
uskonto oikeassa
helvetti, taivas,
uudelleensyntymä,
vaihtoehtoja riittää.
Mutta se kuuluu ihmisen luontoon,
”haluan kokea kaiken, minulla ei ole aikaa kuolla”
näinhän me ajattelemme.
Mutta kuolemakin on kokemus, joten joskusÂ…

Iloa, onnea,
Mitä ne ovat ?
Onko minulla syytä niihin?
Miten niitä voi käsitellä?
Aina puhutaan siitä, että
kaikki negatiiviset tunteet täytyy käsitellä, tulkita.
Miksei myös onnea, iloa, kaikkea positiivista,
sillä niillä on aivan yhtä suuri vaikutus ihmiseen, kuin on
vihalla ja tuskalla.
Jopa suurempi.
Ilokin voi romahduttaa ihmisen, ainakin
masentuneen, joka ei usko iloon, on sokea onnelle
Mutta miten käsitellä niitä?
Miten edes nähdä ne?
Miten kestää ne?

Suuret tuntemattomat
Rakkaus, kuolema, nämä toistensa vastakohdat
ovat meille jokaiselle tuntemattomia, ja sellaisina pysyvät.
Jokainen kokee ne molemmat joskus elämänsä aikana, tai sitten ei elä.
Mutta ymmärtää et voi kumpaakaan:
rakkauteen tarvitaan kaksi ja toista ihmistä et voi täysin ymmärtää
kukaan kuoleman kokenut ei ole tullut siitä kertomaan.
Siis miksi niistä aina puhutaan itsestään selvyyksinä,
kuin kaikki tuntisivat ne
SE ON VALHETTA
Niitä ei tunneta, eikä koskaan tulla tuntemaan täysin.
Mutta ilman niitä elämä ei ole elämisen arvoista

Alku
Alku on aina hankala.
Mutta mikä on alku?
Onko olemassa sellaista kuin alku?
Vai onko kaikki vain
entisen toistoa,
ilman mahdollisuutta muuttaa
omaa tai muiden
”kohtaloa”
Alku on aina hankala.
Tämänkin alku on puolessavälissä,
mutta se ei merkitse mitään.
Tämä runokokoelma alkaa tästä,
vaikka onkin viimeisenä kirjoitettu
tämä kohta tästä tekstistä.


PIENI VAROITUS: kirjoitin nämä runoni ollessani mielisairaalassa, olin pistetty täyteen lääkkeitä, kuulin ääniä, näin harhoja, suunnittelin itsemurhaa, kävin läpi elämäni vaikeimpia kokemuksia, eli olin täysin sekaisin. Siksi ne ovat synkkiä, joskus ehkä jopa sairaita, mutta olen sen jälkeen parantunut melko paljon. Laitan niitä yhden päivässä niin pitkään kun niitä riittää. Kiitos lukemisesta, ja pistä kommenttia siitä mitä mieltä olit, oli se sitten risuja tai ruusuja

Ja saatte minulta luvan kopioida runoja, julkaista lehdissä, pistää nettisaitille ym ilman mitään muita vaatimuksia meikäläisen osalta kuin että muistatte mainita mun nimimerkin siinä yhteydessä. En vaadi mitään korvauksia, mutta jos haluat kopioida näitä niin pistä mielellään mulle kommentti ettei tuu lehte lukiessa tunne "tämäpäs kuulostaa tutulta, kukas tämän on kirjoittanut,....MITÄ? ai se oon mä". Niitä on yhteensä n. 50-60, ja jos et jaksa odottaa niin pistä sähköposti osoittees niin lähetän .doc tiedostona, se on parempi kuin tämä sillä siinä näkyy kaikki muotoilut ja osassa runoista ne on aika tärkeitä painotuksen ja viestin perille saamisen takia.
Hyviä lukuhetkiä, toivoo Panu Meriläinen(eli minä)