Kohta se on taas. Mopot ajavat miten sattuvat ja autoilijat innoissaan painelevat tööttejään. Matti Mopotti ajaa viritetyllä PV:lla 67km/h tasa-arvoiseen risteykseen eikä edes tiedä mikä se on, joten varmuuden vuoksi ajaa jalkakäytävän kautta punaisia päin ja täräyttää matkalla yh-äidin ja kahden lapsen yli.
Sitten Matti menee seuraavaan risteykseen joka on myös tasa-arvoinen. Vasemmalta tulee hirvittävä letka autoja mutta Matti hienona nuorena miehenä väistää kaikkia. Taakse muodostuu äkkiä jono. Taas on autoilijoiden tööteillä tekemistä vaikka Matti ei edes tajua mitä tekee väärin. Matti itkee itsensä uneen illalla.
Seuraavana päivänä Matti ostaa mopoauton kovalla työllä hankkimillaan kesätyörahoilla. Matti menee taajama-alueen ulkopuolelle ajamaan kahdeksankympin tiellä neljääkymppiä, keskellä tietä tietenkin. Jono kasvaa ja tulos on antoisa. Kymmenen autoilijaa takana ja kaikilla keskisormi pystyssä. Matti ei ymmärrä miksi.
Nyt Matti tajuaa että pitäisi opetella tieliikennesäännöt kun ei jaksanut pahemmin mopokorttia hakiessa niitä opetella. Matti lähtee kotoaan pihasta ja ajaa suoraan roskisauton alle mopoauton mekkalan ollessa sellaista luokkaa ettei naapurissa nukuta yöllä, kun Matti rassaa vehjettään. On dvd-soittimet, subbarit ja vahvarit. Oikeastaan hifi-laitteet ovat maksaneet Matille enemmän kuin oikea auto. Mutta eihän siihen jaksa säästää.
Tuntuuko tutulta? Ekaa kertaa mopon puikoissa eikä liikennesäännöt ole tuttuja? Älä aja. Kävele.
Toissijaisesti suosittelen Kehä-I:n päästä päähän ajamista ruuhka-aikaan. Pääset eroon maallisista murheista samalla.