IRC-Galleria

Ei nyt taaskaan mene niin kuin elokuvissa. Maanantaina iski raju flunssa, minkä johdosta olin melko sekaisin koko viikon. Vasta perjantaina tervehdyin ja silloin iski puun takaa jymy-yllvtys: tentti ensi keskiviikkona. Sen lisäksi pitää alkaa väsäämään muita koulutöitä: essee Gran Chacon sodasta sekä RW Fassbinderistä. Mahdollisimman vaikeita aiheita siis. Lisäksi allekirjoittanut valittiin ainejärjestön päätoimittajaksi, joten hommaa riittää siinäkin.

Tulee siis taas niitä ulkokirjallisia häiritseviä tekijöitä: huhtikuussa viikon opintomatka Moskovaan (TJ 49), tenttirupeama toukokuussa ja tämä lehtityö. Nyt käsillä oleva seitsemäs luku tulee olemaan sen verran laaja, että sen valmistuminen menee ensi viikon lopulle. Sen jälkeen varsinainen juoni pääsee taas jatkumaan.

Still I write my songs
about that dream of mine
worth everything I may ever be

Ghost Love Score
Once

Suunnittelematon piiitkä tauko alkaa olla takanapäin, mutta sitäkin innostuneempana käynpi uuden luvun kimppuun. Nyt alkaa tapahtua paljon kaikenlaista. Päädyin lopulta siihen, että Suden Kultin vanki on (spoiler warning, jos ette ole vielä lukeneet) Zurk. Samaten ajattelin niin, että sheriffin vaimon murha tapahtuu saman tien. Gilmer näkee pakenevat örkit poistuessaan majatalosta. Silloin näkökulma siirtyy Laurdoniin. Käy ilmi, että seurueen örkit ovat kumpikin yöpyneet majatalossa, ja nyt kumpikin on kadonnut. Medrin koijaa minkä kerkiää saadakseen Grafin tuomituksi murhasta. Miksi? Onko heillä ehkä menneisyyden skismoja? Vai nykyisiä? Missä vaiheessa Gilmerin ja Grafin vihanpito alkaa? Tapaavatko he kenties metsässä? Hyviä kysymyksiä. Luotan siihen, että vastaukset kirjoittavat itse itsensä.

Luultavasti luku #7, joka käsittelee murhaa, valmistuu tämän viikon aikana. Voi olla niinkin, että siihen sisältyy naturalistisia kuvauksia kuolleista ihmisistä. Toimii hyvänä vastapainona high fantasylle.

No more tearstains
on the pages
of my diary

'Dead Gardens'
Once

Kolme merkintää jokaiseen kohtaan

Tapahtumia:

1431 - Jeanne d'Arc poltettiin roviolla
1453 - Osmaanit valloittivat Konstantinopolin
1911 - Ensimmäinen Indianapolisin moottorikilpailu

Syntyneitä:

1672 - Pietari Suuri
1896 - Howard Hawks
1962 - Timo Soini

Kuolleita:

1640 - Peter Paul Rubens
1778 - Voltaire
1960 - Boris Pasternak

Juhlapäiviä:

ennen Yhdysvalloissa vietettiin Memorial Dayta 30.5. Nykyään toukokuun viimeisenä maanantaina.

1.Mitä ajattelet porukoistasi?
Walk the Path of Sorrow

2.Kuvaile itseäsi?
Blood of Your Soul

3.jauhat aina kaikille?
Maailmassa on virhe

(4.et ymmärrä isääsi, joka sanoo aina :
Into the Void)

5.tulevaisuutesi?
Total disaster

6.olet tasoltasi:
Desperado

7.ajattelet koulusta:
Do It Again

(8.olet tätä mieltä poikaystävästäsi:
Fortress of Tears)

9.hoet nukkuessasi:
Never Say Die

10.kun olet lenkillä toistat :
Kokain

11.miten syöt:
Kadut

12.ajattelet muista:
Sonne

13.kun juot alkoholia:
Korppi

(14.hyvän seksin jälkeen:
Fighting the World)

15.epä onnistuneen iskun jälkeen :
Shoot to Thrill

16.täydellä vatsalla:
Wrong Side of the Head

JA TOINEN

1 Mikä on nimesi?

Pelle Miljoona - Elä

2 Missä asut?

Ensiferum - Tears

3 Mitä äitisi ajattelee sinusta?

Diabolical Masquerade - No Sleep in Peace

4 Mikä on sinun erikoisin piirteesi?

Kreator - Zero to None

5 Mikä auttaisi rahaongelmiini?

Alice Cooper - Black Widow


6 Mitä teet kun sinulla on tylsää?

Pink Floyd - Waiting for the Worms

7 Mitä teet huomenna?

Waltari - Atmosfear

8 Mitä sanoisit elämäsi rakkaudelle?

In Flames - Borders and Shardng

9 Mitä sanoisit pahimmalle vihollisellesi?

Kotiteollisuus - Jää makaamaan

10 Mottosi?

Queensryche - Neue Regel

11 Mitä ajattelit tehdä tämän gallupin jälkeen?

AC/DC - The Jack

12 Mitkä ovat fiiliksesi tämän tentin jälkeen?

Alice Cooper - Serious

13 Terveisiä?

AC/DC - If You Want Blood You've Got It

Tässä vaiheessa olemme jo tutustumassa Suden Kulttiin. Pysähdyin kohtaan, jossa Gilmer on vankina majatalossa. Päätin pitää Johtajan anonyyminä (kuka nyt oikeasti kertoisi jollekin yleiskulkijalle nimensä tuollaisessa tilanteessa). Ikävä kyllä kaikki hahmot vaikuttaisivat olevan omituisia synkistelijöitä. Viimeisin hahmogallerian jäsen on sheriffi Mediar. Otin siis hänetkin mukaan ihan nimen kanssa.

Syy pysähtymiselle (jatkohaluja kyllä riittää) on jälleen yksi pähkinä purtavaksi. Kuka on tyyppi, joka SK:n rituaalissa murhataan. Aiemmin se on vain joku random jantteri, mutta ajattelin nyt Zurkia. Pidän asetelmasta, että Gilmerin ympäriltä kaikki kaatuvat, ja nyt kun sivuhahmoja on karsittu, jää Zurkin rooliksi olla Se Ensimmäinen Raato. Viikate kyllä heiluu rajusti Z:n jälkeen. Aikaisemminhan Zurkin katoamista ei oltu selitetty mitenkään, joten nyt tarjoutuisi tilaisuus. Toisaalta minua on kiehtonut ajatus Grafin tappamisesta ensimmäisenä, joten Zurkia ei välttämättä tarvitse tappaa tai tappamista ei tarvitse kuvata. Joka tapauksessa Zurkia ei Coltaren jälkeen nähdä enää missään.

Pian tapahtuu kirjan pääjuonesta eniten poikkeava tapahtuma, eli Mediarin vaimon murha. Murhamysteereitähän ei tarinassa sittemin ole, lukuun ottamatta edelleen ratkaisematonta Errap Barbaconin palvelijan murhaa. Ehkä Cold Casen tiimi ratkaisee senkin.

Crying for me was never worth a tear
I only wished to become something beautiful
through my music, through my silent devotion

'Oceansoul'
Century's Child

Leo Tolstoi on sanonut: "Joka kerta kun kirjoitat, on paperiin musteen mukana jäätävä omaa vertasi." Se olkoon ohjenuorani tästä lähtien.

Kirjan viides luku etenee suunnilleen kohtaus kerrallaan. En ole huolestunut hidastuneesta tahdista, sillä uskon ajankäytön ja laadun väliseen optimaaliseen derivaattaan. Tapahtumia on, mutta juonen kannalta ne eivät ole relevantteja. Olen juuri tutustunut Meridianiin. Dendaros saapui kylään juuri äsken. Illan pimeinä hetkinä tapaamme Zendranin. Joskus yöllä kuolee Bariab, niin mie oo päättänt häne kohastaan. Toivottavasti viikonlopun aikana saan lähetetyksi arvon jäsenille lisää käsikirjoitusta, ja viikonloppuhan alkaa meillä tiistaina.

Kirjotiin Gilmerin ja Medrinin välisen kohtauksen, joka kertaheitolla riisuu kaiken myötätunnon Gilmeriltä.

Kirjaan ylös ajankohdat, milloin saan inspiratiivisen kohtauksen. Tänään tuli vuoden ensimmäinen sellainen. 5.2. 2007 klo 1637. Viime vuonna niitä tuli muistaakseni 5 tai 6. Kaikki syksyllä, joten tällainen poikkeama jakaumasta on otettava huomioon.

Moskova-TJ 66.

"Walk within my poetry,
this dying music-
my loveletter to nobody"

'Dead Boys's Poem'
Wishmaster

Yksi yksityiskohta kihosi yhtäkkiä mieleen: Arkkimaagin tytär. Lehvilä mainitsi pelissä ohimennen, että Harmaakaavun tytär oli Cult Townin (Coltaren) pankissa, jonka Laurentius sitten poltti. Jäi askarruttamaan, mitä aatelisperheen tytär sellaisessa loukossa oikein tekee. Kirjan kakkosversiossa Othortenin seppä Dendaros tuntuu olevan huolissaan hänestä. Miksi, jos hän kerran on petturi?

Kehittelin tällaista. Kyseessä on vuosia jatkunut kolmiodraama, jonka kärkinä ovat tytär, Dendaros ja Meridian. D ja M ovat tavoitelleet tyttären kättä, ja sitten tämä valitsi M:n. Outoa. Miksi lähteä epärehellisen kauppiaanretkun mukaan kun tarjolla olisi ollut turvallinen paikka kaupungin sepän vaimona? Luultavasti D:lla oli myös Harmaakaavun tuki takanaan. Mutta tytär lähti siis M:n matkaan, ja tämä valinta katkeroitti D:n ja H:n, mutta viha kohdistuu kummallakin eri kohteesen. D vihaa M:a ja H tytärtään. Voi olla mahdollistakin, ettei H:n ja tyttären välit olleet oikein parhaimmillaan. H:han ei mainitse häntä kertaakaan, eikä huolestu edes kuullessaan Coltaren tapahtumista. Ei pelissä eikä kirjassa. Sama koskee M:a. Ei hänkään puhu kihlatustaan, joten ainoa tämän kohtalosta todella huolestunut on D, yksi tarinan pahiksista. Mahdollisesti tuo katkeruus sai hänet ryhtymään Kaaoksen vakoojaksi. Perinteinen skeema 'jos-minä-en-voi-saada-häntä-kukaan-ei-saa.' Edes ainakin ulkospäin onnellinen avioliitto ei siis ole himmentänyt tunteita vanhaa rakkautta kohtaan.

Olivatko M:n ja tyttären välit viilentyneet? Eikö vapaaksi ja jännittäväksi kuviteltu kauppiaselämä vastannutkaan odotuksia? Aatelisperheestä lähtenyt tytär oli tottunut korkeaan elintasoon, mutta M saattoi parhaimmillaankin tarjota vain juuri ja juuri keskitasoisen elämäntyylin (tämä tilannehan muuttuu hieman myöhemmin, mutta sitä tytär ei ole todistamassa). Tokihan vika saattaa olla M:ssakin, sentään sellainen kettu mieheksi. Harkitsiko tytär palaamista Othorteniin D:n kainaloon? Siinä tapauksessa ympyrä sulkeutuisi tämän joutuessa pettymään jälleen: D kun on jo naimisissa. TAI sitten M:n ja tyttären liitto oli kulissia. Mutta kulissi mille? He eivät tarvinneetkaan toisiaan enempää kuin oli tarvis, ja tuolloin, tammikuun 15:nä, tytär saattoi olla lähdössä takaisin kotiinsa. Tai ehkä ulkomaille.

Ainoan kerran kun H:n tytär mainitaan tarinassa, se tapahtuu Gilmerin kertoessa vaiheistaan arkkimaagille ja Sendahlile:

"Coltare tuhoutunut?" Sendahl sanoi hämmästyksestä änkyttäen. Sitten hän katsoi arkkimaagia. "Atora oli siellä."
"Tiedän," Harmaakaapu vastasi.

Sitten asiaan ei enää palattu. Eli tyttärellä oli jonkinlainen yhteydenpito isänsä kanssa. Ei välttämättä kovin tiivis tai läheinen, mutta kuitenkin sen verran, että arkkimaagi ja Sendahl ovat varmoja, että tytär oli Coltaressa ennen sotaa. Voiko isän ja tyttären välinen viileys johtua yksinomaan M:sta. Sitä minä en usko, joten tilanteeseen on pakko liittyä muutakin. Kenties M on joutunut D:n juonittelujen ja mustamaalauksen kohteeksi. Toisaalta, kyllä M:n kaltainen jantteri selvittäisi tilanteen helposti.

Triangelin henkilöiden kohtalot:

Atora, kuolee siis Laurdonin poltettua Coltaren pankin.
Dendaros, huumeista sekava Welhim tappaa hänet samana yönä, jona Kaaos hyökkää Othorteniin.
Meridian, rikastuu nopeasti Coltaren- kauppansa ja yhteyksiensä ansiosta. On sodan aikana itämailla. Palaa myöhemmin jälleenrakennettuun Coltareen, jossa ottaa ohjat käsiinsä. Ja rahaa virtaa joka tuutista.

Konkreettinen voittaja on siis Meridian. Tilanne saattaisi olla toinen, jos ryhmä olisi a) uskaltanut hyökätä hänen kimppuunsa jossain vaiheessa b) hävinnyt taistelun Dendarosta vastaan c) epäonnistunut Coltaren polttamisessa

Jossittelu, spekulaatiot ja vaihtoehdot ovat hauskoja, ja niitä historianopiskelija totta vie kohtaa. Minkä tahansa tekijän muuttuminen olisi saattanut vaikuttaa kirjan juoneen erittäin oleellisesti.

MadRole ottakoon kantaa. Lähetän tämän viestin seuraavan valmiin luvun ohessa, joten he eivät vahingossakaan välty tältä. =D

PS. Heti netin sulkemisen jälkeen tuli uusi idea. Gilmerin ryhmän ollessa Coltaressa, sinne tulee aatelispariskunta ostamaan Medriniltä zetaria. Uudessa versiossa ei ole mitään kälyistä pariskuntaa, vaan itse Dendaros. Tällä tavalla hänestä ei tule mitään parin luvun ikäistä satunnaista tuttavuutta, jonka sitten voi tappaa ihan huoletta.

Odotetun nihkeää. Pikku hiljaa ystävämme sukeltava syvemmälle Coltaren läpimätään systeemiin. Meneillään on luku 4, jonka valmistuminen on osoittautunut hankalaksi. Luultavastikin kolme ensimmäistä lukua vei sen verran mehuja, että eläytyminen on vaikeutunut. Olisiko luovan tauon paikka? Pian näyttämölle astuu kaksi mielenkiintoista NP-hahmoa: Meridian ja Zendran. Kuten paaaaaljon myöhemmin käy ilmi, on noilla kahdella hyvinkin paljon tekemistä toistensa kanssa, mutta se kuuluu hamaan tulevaisuuteen. Olennaisia muutoksia ei ole. 1) Bariabin ympäriltä on karsittu huumoria, ehkä luomaan painostavaa tunnelmaa 2) Samaten Gilmerin one-linerit ovat tyyliltään kuivempia 3) Grafin väkivaltaisuus korostuu 4) Suden Kultti jää enemmän taka-alalle, niin kuin alkuperäisessä pelissä, jossa sillä ei loppujen lopuksi ollut juuri mitään roolia. Tilanne on nyt (kello 0041) se, että Gilmer on matkalla talleille ja Laurdon näkee majatalossa tummia hahmoja (kirjan ensimmäiset neolit). Alkuviikosta on lukijoille lähetettävissä lisää tekstuuria. Näillä mennään.

So much to live for
So much to die for
If only my heart had a home

Dead Boy's Poem
Wishmaster

Jälleen yksi uusi valmis luku, joka on vielä sitten lähetettävä asianomaisille. Kolmas luku, "Kohti etelää", lienee yksi tylsimmistä jaksoista, mutta kyllä siihenkin sai ympättyä vaikka mitä mielenkiintoisuutta. Jesrothin osuutta on lisätty huomattavasti, Gilmerin ja Laurdonin välinen yhteispeli ei ole niin saumaton kuin aiemmin. Vasta pari mullistavaa käännettä muuttaa tilanteen. Laurdonista paljastuu uusia piirteitä, jotka ovat pikemminkin heijastumia minusta. Uusi teema: kaiken vääjäämätön katoavaisuus. No joo, otin tuon "Silmarillionin" takakannesta. Omihum- niminen jantteri kummittelee Jesrothin mielessä. Sen piti olla mukana vasta Toisessa Kirjassa. On muuten jännää mainita Kirja ja Toinen Kirja, niin kuin Metallican uusien biisien työnimet ovat The New Song ja The Other New Song ja uusimman albumin työkkis on The Ninth Studio Album.

Sitten vähän statistiikkaa: Kolme lukua valmiina, yhteispituus 30 sivua (5+11+14), 7449 sanaa, koko 174 kilobittiä, työstämiseen käytetty aika 25 tuntia 27 minuuttia. Osuus kokonaistyöstä 9,68%. Näin ollen yhden luvun saa aikaan kokonaisen työpäivän aikana. Seuraavaksi vuorossa on Coltaren kylä mielenkiintoisine käänteineen ja henkilöhahmoineen. Meridian on mukana ja tietenkin Zendran, Bariab, sekä Medrin. Lukuisten kulttien sijasta on vain Suden Kultti.

"Blame me, it's me
coward, a good-for-nothing scapegoat,
dumb kid living a dream
romantic only on paper."

Slaying the Dreamer
Century's Child

Hyvin menee. Kaikkien lukujen aloituskappaleet ovat valmiina + 1. luku kokonaisuudessaan. Toinen luku valmistuu paraikaa. Tässä uusimmassa versiossa Jesroth ei ilmaannu ollenkaan metsään (muutoin kuin Gilmerin unessa). Gilmerin motiiveja on myös uudistettu. Nyt on käynyt niin, että _Jesroth_ antaa Gilmerille tehtävän 'seuraa haltiaa.' Saamme selville, että Jesroth pitää hallussaan Gilmerin elämänlankaa (noin niinkuin kuvaannollisesti). Gilmer joutuu siis tukalaan paikkaan: jos hän tekee vastoin J:n tahtoa, hän kuolee, ja kun/jos hän onnistuu, hänestä tulee tarpeeton ja sitä myöten wasted. Huu, todella jänskää. Näkökulmia on lavennettu niin, että pääsemme kurkistamaan mm. Welhimin isän päähän ja saamme selville, mikä hänen kohtalonsa oikeastaan on. Jos tämän yön/huomispäivän aikana saan tuon 2. luvun valmiiksi, on 3.6: sta valmiina viitisen prosenttia, jos vielä toistaiseksi puuttuvat prologi, esinäytös ja epilogi lasketaan mukaan. Havainnollisesti se vastaa maratonilla vajaata kolmea kilometriä, tai LOTRissa matkaa Hobittilasta Magotin tilalle (melkein Krikkolon pihalle).

Pitää vielä muistaa postata aikaansaatu tuotos oleellisille tahoille (käytännössä MadRole Buukit- yhteisön jäsenille, joiden tarvittavat yhteystiedot on olemassa). Onkin siis jälleen haastavaa heille tarkastella uuniomenatuoretta versiota, joka -pakko todeta- on jälleen kerran edellisiä parempi. Oleellisin syy ei välttämättä liene viimekesäinen brainstorm, jossa pyrittiin korjaamaan (ja korjattiinkin!) epäloogisuuksia, karsittiin epäolennaisuuksia ja haettiin ratkaisuja ongelmakohtiin. Tärkeämpää on huomata muutos tyylissä. Miljöön ja henkilöiden kuvauksen sijaan Kirja (3.6) on synkempi kuin aikaisemmat versiot, psykologinen ja tunnelmallinen, sellainen George RR Martin kohtaa Twin Peaksin, kustannustoimittajana Kaarle Viikate. Koen unet tärkeiksi ja siksi niiden osuutta on olennaisesti lisätty. No, tietenkin pitää kuvata konkreettiset asiat, mutta enpä tahtoisi keskittyä niihin liikaa. Pidän taustoista, ne antavat hahmoille, erinäisille ratkaisuille ja motiiveille syvyyttä ja uskottavuutta.

Tästä pitäen näiden blogimerkinöjen loppuun liitetään osa jonkun bändin jonkun levyn jonkun biisin lyriikan pätkä (yksi kerrallaan siis), ikään kuin hahmottamassa sitä tunnelmaa, joissa tekstit tällä kertaa syntyvät. Ehkä siinä selitys, miksi 3.6 on kyynisempi ja kohtalokkaampi (typerä sana) kuin muut versiot.

Aloitetaan Nightwishilla, koska se on MadRolen kautta tullut tutuksi allekirjoittaneelle ja koska se on hyvä inspiraation lähde (vaikka teemat ovat vähän erilaiset). PS. Kaikki NW sanoitukset by Tuomas Holopainen paitsi Beauty & The Beast, Over the Hills And Far Away ja High Hopes.

In my world
Love is for poets
Never the famous balcony scene
Just a dying faith
On a heaven's gate

'Swanheart'
Oceanborn