IRC-Galleria

En uskalla enää mennä nukkumaan ellen tasan tarkkaan tiedä tipahtavani sängylle saman tien makuuhuoneeseen astuttuani. Tätä on kestänyt jo kauan. Pelkoa sellaisesta tilasta, jossa minä olen hiljaa omassa seurassani, vapaa ajattelemaan asioita. Päivät täyttyvät kiireestä, joten nukkumaanmeno on päivän ainoa hetki, jolloin pysähdyn. Mieleni täyttyy muistoista, muistamattomista asioista, tekemättömistä asioista, työasioista. Ja, kun vihdoin vaivun unten maille, uniini tunkeutuu entinen poikaystävä, entisiä ystäviä, nykyisiä tärkeitä ihmisiä vähemmän tärkeissä rooleissa. Minulla on selkeästi ikävä tiettyjä asioita menneisyydestä. Tai ainakin selvittämättömiä asioita. Mikä on sinänsä hullua, sillä nämä tietyt asiat olivat juuri niitä, mitkä minulle eniten tuskaa tuottivat ja minkä aiheuttamia vaurioita korjasin kauan. Taitaa olla vaan stressiä....haluaisin vaan pitkästä aikaa nukkua rauhallisesti, ilman huolen häivää.