IRC-Galleria

Aamulla herääminen ja töihin lähtö tuntuivat erityisen vaikeilta tänään. Miksi pitää olla vielä pimeää, kun pitäisi astua ulko-ovesta ulos? Ei ihmistä ole tarkoitettu heräämään näin aikaisin. Miksi töissäkin on miljoona sähköpostia odottamassa ja kaikkiin pitäisi vastata asap? Miksi ihmiset päättävät juuri tällä viikolla tilata tuhansia litroja vodkaa, jolloin minä saan istua töissä aamusta iltaan koko viikon ja varsinkin tänä päivänä, jolloin väsymys meinaa ottaa minusta erävoiton? Miksi tilini on miinuksella juuri nyt, kun minun pitäisi ostaa kotiin ruokaa, kaappiin uusi takki ja jalkoihini uudet kengät? Miksi juuri tänään ohjaajani kampukselta päätti soittaa minulle ja pyytää minua raportoimaan opinnäytteeni tilanne, kun se on täysin kesken eikä siitä ole mitään kerrottavaa? Miksi helvetissä minun täytyy juuri nyt kestää tuota idioottia työtoveriani, hänen typeriä puheitaan ja hänen typerää hymyään. Ei, minua ei kiinnosta sinun kuulumisesi, ei nyt. Haluaisin vain paeta takaisin kotiin, takaisin peiton alle, takaisin unten maille. Siellä minua odottaisivat auringonpaiste, meren tyrskyt, maailman paras ruoka ja maailman paras seura. Sinne minä pääsenkin, 12 tunnin päästä. Siihen asti, se on vaan kestettävä.

Juuri taivaan tällä puolen on paikka, jota kutsutaan Sateenkaarisillaksi.
Kun sellainen eläin kuolee, joka on ollut täällä erityisen tärkeä jollekulle, tuo lemmikki menee Sateenkaarisiltaan. Siellä on niittyjä ja mäkiä kaikille erityisille ystävillemme, jotta ne voivat juosta ympäriinsä ja leikkiä yhdessä. Siellä on paljon ruokaa, vettä ja auringonpaistetta, ja ystävämme ovat lämpimässä ja niillä on hyvä olla.

Kaikki sellaiset eläimet, jotka ovat olleet sairaita tai vanhoja, ovat jälleen terveitä ja elinvoimaisia; haavoitetut tai vammautuneet ovat jälleen eheitä ja voimakkaita, juuri sellaisia jollaisina muistamme ne menneiden aikojen unissamme. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä yhtä pientä asiaa lukuunottamatta: jokainen niistä kaipaa jotain jälkeen jäänyttä, niille erityisen tärkeää henkilöä.

Ne kaikki juoksevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jolloin joku yht äkkiä pysähtyy ja jää tuijottamaan etäisyyteen. Sen kirkkaat silmät ovat tarkkaavaiset, sen innokas keho vapisee. Yht äkkiä se alkaa juosta pois ryhmästä kiitäen vihreän ruohokentän yli nopeammin ja nopeammin.

Se on onnistunut näkemään sinut, ja kun sinä ja erityinen ystäväsi lopulta kohtaatte, te takerrutte toisiinne jälleennäkemisen riemussa ettekä koskaan enää eroa. Onnellisia suukkoja sataa kasvoillesi, kätesi hyväilevät rakastettusi päätä ja katsot jälleen kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutta eivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä..