IRC-Galleria

Aamulla herääminen ja töihin lähtö tuntuivat erityisen vaikeilta tänään. Miksi pitää olla vielä pimeää, kun pitäisi astua ulko-ovesta ulos? Ei ihmistä ole tarkoitettu heräämään näin aikaisin. Miksi töissäkin on miljoona sähköpostia odottamassa ja kaikkiin pitäisi vastata asap? Miksi ihmiset päättävät juuri tällä viikolla tilata tuhansia litroja vodkaa, jolloin minä saan istua töissä aamusta iltaan koko viikon ja varsinkin tänä päivänä, jolloin väsymys meinaa ottaa minusta erävoiton? Miksi tilini on miinuksella juuri nyt, kun minun pitäisi ostaa kotiin ruokaa, kaappiin uusi takki ja jalkoihini uudet kengät? Miksi juuri tänään ohjaajani kampukselta päätti soittaa minulle ja pyytää minua raportoimaan opinnäytteeni tilanne, kun se on täysin kesken eikä siitä ole mitään kerrottavaa? Miksi helvetissä minun täytyy juuri nyt kestää tuota idioottia työtoveriani, hänen typeriä puheitaan ja hänen typerää hymyään. Ei, minua ei kiinnosta sinun kuulumisesi, ei nyt. Haluaisin vain paeta takaisin kotiin, takaisin peiton alle, takaisin unten maille. Siellä minua odottaisivat auringonpaiste, meren tyrskyt, maailman paras ruoka ja maailman paras seura. Sinne minä pääsenkin, 12 tunnin päästä. Siihen asti, se on vaan kestettävä.