IRC-Galleria

Minua kyllä nyt jännittää tuleva torstai ihan kamalasti. Yök, mä inhoan lentämistä yli kaiken. Ja Madridissa on satanut tyyliin jäätä taivaasta koko viikon. Gosh, enkö mä pääse tätä talvea mihinkään karkuun?

Kolme viikkoa pitäisi vielä jaksaa odottaa synttärireissua. Onpa kivaa päästä vähäksi aikaa pois Suomesta. Madridissa on kuulemma silloin hyvät ilmatkin. Ei ehkä kovinkaan lämmintä, mutta lunta ei ainakaan ole. Tiinan luona voi onneksi asustella, hostelliin menen viimeiseksi yöksi, koska se on lähempänä lentokenttää ja mun lento lähtee niin kovin aikaisin takaisin kotiin. Vähän jännittää välilasku Amsterdamissa...onneksi se kestää muutaman tunnin, voi vähän haistella myös niillä hoodeilla. Tiinan ihanat espanjalaiset ystävät ovat luvanneet pitää meille synttärijuhlat. Tosi mukavaa niiltä, eihän ne edes tunne mua. Meistä tulee vanhoja, täytetään 26 vuotta. Hui!

Ollaan myös varattu lippuja kesän reissua varten. 15.8 lennellään Torontoon, 11 tuntia! Torontossa olisi tarkoitus asustella tovi. Tupin täti asuu siellä, joten saadaan hänen soma lähiötalonsa käyttöön ihan ilmaiseksi. Torontossa olisi tarkoitus hengailla melkein koko mun loma. Niagaran putoukset ovat kuulemma vaikuttava näky. Onneksi kesä on siellä silloin parhaimmillaan. Sitten otetaan juna alle ja reissataan New Yorkiin. 13 tuntia menee siihen, joista kolme tuntia kykitään rajalla. Ei olisi ikinä uskonut, että niin nopeasti pääsisi suurkaupungista toiseen. Matkalla pysähdytään Bostonissa ja Phillyssa. Can't wait! Kova säästökuuri alkaa heti, kun kotiudun Madridista. Onneksi palkka on hyvä, niin ei tarvii kärvistellä. Vaikka tässä on ollut paljon vaikeuksia pitkin talvea eikä keväälläkään helpota...päinvastoin! Mutta onpahan jotain mitä odottaa. Kumpa meidän suhdekin pysyisi kasassa siihen asti.

Tarvitsen unta, for real! Väsyttää.

On aika lopettaa masistelu. Kun joku vielä neuvoisi oikean suunnan tai ainakin auttaisi etsimisessä. Liian moni ystävä on taas feidannut, kai ne pelkää, että mä romahdan. Mutta uskokaa tai älkää....voimia riittää ja haluakin. Joskus vähän vähemmän, joskus enemmän. Nyt ainakin tekee kovasti mieli saada ratkaisut mieltä kaihertaviin mörköihin. Nukkua mä en pysty vieläkään, mutta ainakin mua hymyilyttää.

---

human feelings after all
are waves that linger on my shore
no one sees them and theyÂ’re gone
the tide comes and brings them up once more

falling headlong - like a newborn
from a great height to a new life

all i wished for when i died
was to do so with a smile in my eyes
i saw the wind and so much more
the whirlwind came knocking at my door

from a sunrise - through the past lives
from a rain cloud to a bare ground

i was free for a moment
i was free, i was free
and now iÂ’m here for a moment
to be free, to be free
endlessly

did you learn your lessons?
did you meet their needs?
did you look behind the memories?
did you share your wisdom?
did you make it real?
did you meet the eyes of enemies?

-VHB-

Olisipa nyt syli johon painautua. Halia ja pusutella. Jutella mukavia. Läheisyyden kaipuu alkaa aina jäytää, kun sunnuntai-iltapäivät ovat pitkiä ja tylsiä.

---

Kun tuuli oli viilee, kun tuuli mua liikutti.
Joskus toivoin, että tarttuisit kii.

Kun ilma oli pysähtynyt, kun hiljaa jäin paikoilleni.
Joskus toivoin, että raahaisit mukaasi.

Et vaatinut mitään, et vaatinut mitään.
Sä et vaatinut multa mitään, kun irtosin ja katosin.

Kun halusin sinne, missä kadut kulkee lujempaa.
Sä et määrännyt mua pysähtymään.

Ja, kun halusin olla riippuvainen monesta pahasta, sä rakastit mua niin kuin täydellistä.

- SMG-

En uskalla enää mennä nukkumaan ellen tasan tarkkaan tiedä tipahtavani sängylle saman tien makuuhuoneeseen astuttuani. Tätä on kestänyt jo kauan. Pelkoa sellaisesta tilasta, jossa minä olen hiljaa omassa seurassani, vapaa ajattelemaan asioita. Päivät täyttyvät kiireestä, joten nukkumaanmeno on päivän ainoa hetki, jolloin pysähdyn. Mieleni täyttyy muistoista, muistamattomista asioista, tekemättömistä asioista, työasioista. Ja, kun vihdoin vaivun unten maille, uniini tunkeutuu entinen poikaystävä, entisiä ystäviä, nykyisiä tärkeitä ihmisiä vähemmän tärkeissä rooleissa. Minulla on selkeästi ikävä tiettyjä asioita menneisyydestä. Tai ainakin selvittämättömiä asioita. Mikä on sinänsä hullua, sillä nämä tietyt asiat olivat juuri niitä, mitkä minulle eniten tuskaa tuottivat ja minkä aiheuttamia vaurioita korjasin kauan. Taitaa olla vaan stressiä....haluaisin vaan pitkästä aikaa nukkua rauhallisesti, ilman huolen häivää.

Silmälasit hajosivat, astuin niiden päälle. Grrr!!

Jau...vihdoinkin sain raahattua ruhoni salille ja liittymään jopa jäseneksi. Kiitokset ihanaiselle Minna-serkulle, jonka ansiosta tulen kuluttamaan melkein päivittäin aikaa hikoillessa :D.

Nouuuuuuuh....se työ onkin ihan perseestä, too easy for my taste! Ihan paska toimisto, ihan paskat edut, ihan paskaa kaikki. Tämän takia jätin Finlandian, big mistake!

Tänään alkaa uusi työ...kohta pitää mennä ja nyt jännittää elämää enemmän...iiks!