IRC-Galleria

Paluu astialle. Kello on nyt 1.28, eli ollaan jo sunnuntain puolella, mutta pysyttäköön päivien oikeassa järjestyksessä.

Yö oli aika hajanainen unen suhteen, heräilin itse ainakin vähän väliä. Syyksi voidaan epäillä ekaa yötä hostellissa tai painostavaa kuumuutta, mutta levotonta oli. Näin jossain vaiheessa ainakin unta, jossa joku tökkäsi sänkyä jollain kepillä ja yritin tökätä keppiä pois. Oikeasti osuinkin Jouniin, joka heräsi ja ihmetteli yhtäkkistä töytäisyä. Selittely oli vaikeaa... ;)

Herättiin siinä sitten kymmenen korvilla ja vääntäydyimme kiirettä erityisemmin pitämättä ylös. Lähdettiin katselemaan aamupäiväistä meininkiä, aikeenamme käydä ainakin kissanäyttelyssä rannan tuntumassa. Päätimme kävellä koko matkan, koska hostellin vastaanoton leppoisa ukkeli sanoi keskustan sijaitsevan noin vartin kävelymatkan päässä. Käytiin ensin pitsalla lähistöllä. Medium-kokoinen lätty olikin yllättävän tuhtia tavaraa ja totesimme sen kantavan pitkälle. Jatkoimme käppäilyä aterioinnin jälkeen ja matkan varrella eteemme osui Varsity Stadium, jossa oli käynnissä Kanadan kansalliset yleisurheilukilpailut. Päädyimme ostamaan liput katsomoon (á 20 dollaria, n. 14e), mikä oli käytännössä hienoista rahan tuhlausta, koska emme katselleet kisoja koko päivänä kuin korkeushyppykilpailun verran. Lähdimme jatkamaan matkaa.

Muutamassa mielenkiintoisessa pikkuliikkeessä tuli piipahdettua ennen kuin pääsimme satama-alueelle. CN Towerin ja Rogers Centren ohi päästyämme navigoimme Queen's Quaylle, josta löytyi etsimämme kissanäyttely PawsWay -nimisestä lemmikkieläinten hoitoon erikoistuneesta makasiinirakennuksesta. Itse kissanäyttely oli yllättävän pieni (joukossa mm. ragdolleja, siamilaisia ja cornish rexejä), mutta enemmän paikalla oli tietoiskuja eläinten hoidosta, historiasta ja ominaisuuksista. Ulkona oli pieni markkina-alue ja konserttilava, jossa esiintyi isän ja kahden pojan bluesbändi. Hienosti ja urhoollisesti jampat kyllä soittivat, mutta piakkoin jatkoimme matkaa Yonge Streetin suuntaan.

Yonge Street vaikutti pituudellaan, onhan se joskus ollut listattuna Guinnessin kirjassa maailman pisimmäksi kaduksi. Jalat alkoivat jo tässä vaiheessa olla tuhon omat, mutta taaplasimme tyylillämme pitkin asfalttia. Wellesley Streetin kohdalla ihmettelimme ympäristöstä kuuluvaa kovaäänistä laulua ja tiesulkua ja otimme asiasta selvää. Päädyimme seuraamaan Toronton Pride Weekin musiikki- ja tanssiesityksiä eturivistä festarialueella, joka oli rakennettu parkkipaikalle. Esiintymässä oli mm. muutamia Drag Queenejä, koreografi Scott Fordhamin tanssiryhmä lukuisine, uskomattomine esityksineen ja kuuluisa artisti Deborah Cox. En ollut kuullut Coxista aiemmin, mutta kappaleet tulivat tutuiksi keikan aikana. Bassot vain ottivat välillä eturivissä korvaan turhan hanakasti. Juontaja kyseli ihmisiltä, mistä päin nämä olivat ja kauimpaa tulleet saivat radioaseman T-paidan. Huusimme olevamme Suomesta ja heppu heitti meille yhden paidan. Hän muisti kuitenkin myöhemmin meidän olevan Norjasta, mutta korjasimme asian ja hän toivotti meidät tervetulleeksi Torontoon ja festivaaliin. Kaiken kukkuraksi sisäänpääsy oli täysin ilmainen! :D Bonus: eräs kuvaaja, jolla oli kaulassaan CTV Toronton avainnauha, kuvasi meidätkin videokameransa tallennustilaan. Nyt odottelemmekin CTV-kanava auki, koska tupsahdamme ruutuun, jos tupsahdamme. :)

Lähdimme eteenpäin kello yhdentoista jälkeen ja kävimme nappaamassa vielä pientä iltapalaa matkan varrella. Jonkun verran ennen hostellia vastaan tuli nainen, joka kysyi meiltä miten pääsee Dundas Squarelle. Vastasin, että olemme turisteja, emmekä tiedä, mutta Jouni vaikutti tietävän meidän olleen siellä aikaisemmin päivällä. Nainen kysyi, mistä tulemme ja vastattuamme olevamme Suomesta, hän onnitteli meitä siitä, että olemme yhtä eksyksissä kuin hänkin. Läheteltyään lentosuukon ja toivoteltuamme puolin jos toisinkin hyvät yöt, jatkoimme matkaa. Hostellin vieressä olevasta pikkukaupasta haimme vielä isot juomapullot jääkaappiin ja myyjä sanoi palaneita käsivarsiamme "lobstereiksi" eli hummereiksi. Ehkä punainen väri oli yhdistävä tekijä.

Huomenna pitäisi löytää ainakin mansikkajuhlat Spadinasta ja todennäköisesti katsastaa Pride-paraati. Palailemisiin!

Morjensta pöytään eli paikallisella slangilla howdy to the table!

Kello on nyt täällä Torontossa 23.49 ja on aika valottaa ensimmäisen päivän tapahtumia. :)

Heräsin Suomessa joskus siinä yhdeksän ja kymmenen välillä (aika monen torkkukytkimen painalluksen jälkeen). Pakkailin porukoiden avustuksella viimeiset romppeet laukkuihin ja kahdentoista korvilla lähdettiin ajelemaan kotipuolesta. Toisen travellerin, Jounin, hakemisen jälkeen lähdettiin sitten painelemaan lentokentän suuntaan. Ennen kuin olimme ehtineet Virkkalan pururadan ohi, muistin, että muovinen rahani jäi ns. toisten housujen taskuun. No, ei hätä ollut sen näköinen, etteikö kotona ehtinyt vielä poiketa sitä hakemassa. Olisi ollut kyllä varsinainen tempaus, jos olisi joutunut haahuilemaan tyhjätaskuna pitkin Ontarion sivukujia. Näin ei kuitenkaan käynyt ja Kanadan päässä lohkesi Speden laulun sanoin viisituhatta vihreäselkäistä mieheen. No, ehkei nyt ihan viittätuhatta, mutta vihreäselkäisiä nuo kanukkien väinölinnat on. :)

Kentälle päästyämme ja lähtöselvityksestä (helposti) selvinneinä istuimme lähtöportin tuntumaan odottelemaan. Kameran kanssa räplätessäni muuan venäläinen partamiekkonen murahteli jotain itsekseen meidän suuntaamme. Ihmettelimme vähän, mutta jätimme ukon omaan arvoonsa. Jossain vaiheessa hemmo kuitenkin päätti tulla istumaan meidän viereemme ja selittämään innokkaasti venäjäksi jotain, josta emme ottaneet kirveelläkään selvää. Lopulta onnistuimme erottamaan pulputuksen joukosta nimet Paul McCartney, John Lennon ja Ringo Starr sekä sanan paruski. Jotain ukko siis Beatleseistä selosti, ehkä viitaten Jounin nahkatakin aikaansaamaan rock-imagoon. Viina kuitenkin haiskahti jonkun verran...

Icelandairin koneessa Islantiin näytettiin Australia-niminen leffa, jota emme liiemmin katselleet. Juttelimme sen sijaan henkeviä ja vähemmän henkeviä.

Keflavikin lentokentällä vaihdoimme Toronton-koneeseen. Kentällä oli käppäilemässä amerikkalaisia laivaston sotilaita iso liuta, epäilemättä työkomennuksella. Erikoinen näky...

Viimeisessä koneessa olimme sitten kuin kotonamme. Lentoaika kului siivillä (sehän sattui sopivasti) Slumdog Millionaire -elokuvan parissa ja pikkupelejä tahkoten. Slumdog Millionairea täytyy kehaista tässä: mahtava, eeppinen elokuva! Suosittelen ehdottomasti! Ohjelmia ja pelejä sai katsella ja pyöritellä omaan tahtiin jokaisen penkin selkänojassa olevista multimediakeskuksista. Lennon tiedotkin olivat vain näpäytyksien päässä.

Lester B. Pearsonin lentokentällä sai jonkun aikaa pyöriskellä löytääkseen ulos, mutta sekin onnistui parin ystävällisen neuvon ja supernopean walkwayn avustuksella. Bussilla ja metrolla pääsimme Sherbournen asemalle, josta hyvin pienen kävelymatkan päässä olikin hostellimme City Guesthouse. Google Mapsin ohjeiden seuraaminen ei tuottanut tulosta, mutta ystävällinen heppu kysyi mitä etsimme ja kertoi meille paikan sijainnin. Kirjauduimme sisään, kävimme lähistöllä ruokailemassa ja pienillä ostoksilla. Huoneeseen olemme tyytyväisiä, onhan meillä oma keittiökin!

Tulipas tähän nyt kirjoitettua, katsotaan jos jatkossa olisin vähän rauhallisempi. :D

VAROITUS!!

ÄLÄ VASTAA NUMEROON 0144585299!!

SE ON HUIJAUSNUMERO JA SAATTAA AIHEUTTAA IKÄVIÄ YLLÄTYKSIÄ PUHELINLASKUUN!

KOPIOI TÄMÄ VAROITUS MYÖS OMAAN PÄIVÄKIRJAASI, ETTÄ VAROITUS VÄLITTYY ETEENPÄIN!

Kommentoi tähän NÄHTY, jos olet nähnyt minut joskus reality-maailmassa.
Sen jälkeen kopioi tämä, lisää omaan blogiisi ja katso ketkä ovat bonganneet sinut.

Totesin juuri, että nappikuulokkeet ei sovi komediasarjojen katseluun kannettavan ruudulta. Jokainen hymy tuntuu korvissa asti. Napit ei nyt muutenkaan tunnu erityisen nautinnollisilta, mutta että hymyillessä pitää vielä kestää nipistelyt korvakäytävässä. No, onneksi mulla on kuulokkeita enemmänkin. Ei nyt ollut enempää asiaa. :D

Voi kun netissä olisi suomalaisille auki olevia videokilpailuja useammin. Tekisi mieli tehdä pientä filmiä ja vielä jos siitä saisi vähän palkkiotakin. Olisi vähän haastetta tehdä jotain pientä projektia. Pitää seurata Youtuben kilpailuja, josko sieltä pompsahtaisi joku sopiva tsäänssi.

http://www.youtube.com/contests_main

No, eiköhän jonain kauniina päivänä mahdollisuus tarjoudu. Ja siihen kyllä tartun.

1. Avaa paint.
2. Piirrä siihen peikko, itsesi(prinsessana,haltijana tai keijuna), lintu ja puu. mutta, et saa kumittaa kuvasta mitään
3. Lisää piirrustus päiväkirjaasi ja haasta 5 kaveriasi mukaan.

haastan:

samitheberber
togepi
Afrodite_
car-ita
apinaa`

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1629920

"Älä juo Shellin lasinpesunestettä

Myrkytystietokeskus varoittaa, ettei Shellin sinistä lasinpesunestetiivistettä pidä missään tapauksessa juoda."


Hmm. Ystävällinen kehotus.

1) CRACK open your briefcase or handbag, peer Inside and ask “Got enough air in there?”

2) STAND silent and motionless in the corner facing the wall without getting off.

3) WHEN arriving at your floor, grunt and strain to yank the doors open, then act as if youÂ’re embarrassed when they open themselves.

4) GREET everyone with a warm handshake and ask him or her to call you Admiral.

5) MEOW occasionally.

6) STARE At another passenger for a while. Then announce in horror: “You’re one of THEM” - and back away slowly

7) SAY -DING at each floor.

8) SAY “I wonder what all these do?” And push all the red buttons.

9) MAKE explosion noises when anyone presses a button.

10) STARE, grinning at another passenger for a while, then announce: “I have new socks on.”

11) WHEN the elevator is silent, look around and ask: “Is that your beeper?”

12) TRY to make personal calls on the emergency phone.

13) DRAW a little square on the floor with chalk and announce to the other passengers: “This is my personal space.”

14) WHEN thereÂ’s only one other person in the elevator, tap them on the shoulder, then pretend it wasnÂ’t you.

15) PUSH the buttons and pretend they give you a shock. Smile, and go back for more.

16) ASK if you can push the button for other people but push the wrong ones.

17) HOLD the doors open and say youÂ’re waiting for your friend. After a while, let the doors close
and say “Hi Greg, How’s your day been?”

18) DROP a pen and wail until someone reaches to help pick it up, then scream: “That’s mine!”

19) BRING a camera and take pictures of everyone in the lift.

20) PRETEND youÂ’re a flight attendant and review emergency procedures and exits with the
Passengers.

21) SWAT at flies that donÂ’t exist.

22) CALL out “Group hug” then enforce it.