mä olen vielä lapsi. minäkin pelkään.
olen ruvennut ajattelemaan. kaikki muut menee eteenpäin, löytää uusia ystäviä, parisuhteita, vaihtavat paikkakuntaa, muuttavat omilleen. entäs minä, entäs pikku-noora?
mä olen junnannut paikallani ties kuinka monta vuotta, pyörittänyt samaa juoksupyörää onnettomana. mua pelottaa että jatkan sitä. pysyn paikoillani ja pyörin kunnes en jaksa enää ja katoan pois.
itkettää. tuntuu kuin menettäisin otteeni kaikesta mikä on tärkeää...