Nämä pääni sisällä lojuvat paperit
myttyinä sellini lattialla.
Niihin kirjoitetut sanat heräävät henkiin
kuin en olisi niitä koskaan kahlinnutkaan.
Ja tahdon vain tietää mihin järjestykseen laittaisin ne.
Sivunumerot, liian pienellä painetut,
irvailevat miltei huomaamatta.
Enkä jaksa sukeltaa keskellä sitä hävitystä.
Terävät lehdet viiltävät haavoja kasvoihini.
Enkä uskalla ajatella sitä suttuisen käsialan raiskaamaa valkeutta.
Veriset pisarat sotkevat musteen jo kolmatta kertaa.
Ja minä käännän selkäni sille kaikelle,
teeskentelen ettei sitä ole.
Eikä olekaan
Jos en niin tahdo.
Minulle, ei ole.
Mutta muille
Se on.