IRC-Galleria

[12:47] <Dropa> Nuuni, tietääkseni kyllä irkissä sattunut sua omalaatusempaan henkilöönkään törmäämään, ei siinä.
[12:47] <Sadokas> Nuuni on kyl aika mielenkiintoinen ihminen
[12:47] <Sadokas> positiivisellä mielellä
[12:47] <Dropa> juu
[12:48] <Sadokas> siks sä ootki mun parhait nettikavereit, oot nii mielenkiintoinen :D
[12:48] <Dropa> tulihan sitä tosiaan mietittyä uutenavuotena 2005->2006 että jos irkkaamisesta jaettais palkintoja, niin nuuni sais ykköspokaalin

Hyvä Suomi ?

Eli hengissä ollaan kuin kengitetty virtahevoinen.

Rukoilkaa puolestani.

I'm having a TMI day!

Mikä täs päiväs on vialla, ku heti aletaa sekoo :(

He wokes up this morning,
just like the day before.
He finds himself yelling,
yelling on the floor.
He has done it again
with a smile on his face.
He has no more to gain
from his lover's grace.

"She said to me,
She really did!
Leave me be
or eat my overies.
That's the sweetiest thing to do,
The best present from a guy like you."

She doesn't breathe.
She doesn't tell.
Left is only the grief
of a crying church bell.

Bloody hands made no mistakes.
Black plastic bag hides the truth.
Where death takes it's place
there's always a message from you.

From You, my love, my man to be.
Hide not from me
what you are ment to be.
Give me wounds with no chance to heal,
Eat my overies and I will not appeal.

Mä rakastan rakastan rakastan rakastan RAKASTAN tän laulajan ääntä.
Ja mä rakastan rakastan rakastan rakastan RAKASTAN jumaloin ja palvon näitä lyriikoita.
[Jack Off Jill]

Sen lisäks mä rakastanjumaloinpalvon tasan yhdestä animesta tasan yhtä hahmoa, joka on ihkuihkuihkuihkuin!
[Hunter X Hunter - Hisoka]

Ja arvatkaa, mä rakastanjumaloinjapalvon tietynaiheista krääsää.
[Lehmä]

Tällä hetkellä mä hyppisin riemusta, jos saisin sellaista ihania juttuja.
[Mansikoita]

Ja noin yleensä hyppisin riemusta, jos saisin sellasia vähän pienempiä juttuja.
[Suklaarusinoita]

Jonka lisäksi janon yllättäessä olisin kovin iloinen saadessani yhtä kivaa juotavaa.
[Kaktusmehu]

Hyvin onnelliseksi meikäläisen tekisi nyt kyllä sellainen kontaktijuttu.
[Halaushalaushalaushalaus]

Ja hyvin surulliseksi mut tekisi sellainen vähän masentavampi juttu.
[Jos mun hylly, jossa on kaikki mun lehmäjutut, tippuis ja ne hajois :(]

Iloinen yllätys tällä hetkellä olisi kovin pieni mutta huomaamaton asia.
[Vaikka soitto/tekstari tai yllättävä vierailu tai joku muu kontaktin otto ulkomaailmasta]

Tällä hetkellä pienin asia, joka ärsyttää on miltei huomaamaton.
[Mun kahvi on JÄÄHTYNYT]

En ikinä myöntäisi kenellekään mitään mitä en kehtaisi sanoa.
[Eli kohteliaisuuksia ei multa tipu paitsi jos oon kännissä, harvemmin sillonkaan]

Enkä ikinä haluaisi kuulla toisten suusta mitään minkä olettaisin olevan valhe.
[Positiiviset kommentit koskien mua]

Yksinkertaiset terveiset haluaisin lähettää kliseisesti tuulen mukana.
[Mun jutut kiertää kehää, mulla on tylsää! Irkataan, irkataan. Uu jeah!]

Vanhat vuohet pitävät nuorista vihreistä lehdistä.

Minulle kuuluva omaisuus on sanoistasi muodostuneet kirjat. Ne, joiden kannet ovat vaaleanpunaisella valheiden värillä päällystetyt. Kaikki sanasi, turvatut epäuskottavilla vivahteilla. Hymyillä, kosketuksilla, äänenpainoilla. Kaikella sellaisella, jolla ei enää koskaan tule olemaan minulle merkitystä.

Minulle kuuluva omaisuus on teoistasi muodostuneet painaumat kirjojen kansiin. Niihin, jotka kätkevät sisälleen jo kerran aiemmin raiskatut tavut. Ja sinä käytät niitä hyväksi, kerta toisensa jälkeen. Teet niistä arvottomia, tyhjiä. Kylmiä. Ne puristuvat painaumien väliin ja pian pyrkivät järsimään tiensä suoraan kansien lävitse. Pian valheista muodostuneet kirjat uskomattoman sinisilmäisine kansineen värjääntyvät todellisuuteen. Vereen, joka on niin tummaa, että vain tarkkasilmäisin erottaa sen juuri ja juuri punaiseksi. Painaumista syntyy suihkulähteitä, jotka kaunistavat maailmaa.

Ja siellä, niissä suihkulähteissä, minä tanssin ilman rihman kiertämää ja annan vartaloni värjäytyä todellisuuteen. Siellä minä nautin sanojesi kuollessa ja syön niiden viimeisenkin rippeen sylkemättä mitään ulos. Minä nautin tekojesi hurmaavassa syyllisyydessä enkä sääli niistä yhtäkään. Otan soihdun ja sytytän niistä jokaikisen tuleen kuunnellen kuinka ne kiljuvat korvia hivellen armoa. Niin korkealta, niin suloisina.

Enkä milloinkaan anna anteeksi omaisuuttani, jonka jätit minulle. Jonka jätit minuun, perinnöksi sinun lapsillesi. Omille pienille kullannupuillesi, jotka ilakoiden juoksevat kesäisellä maantiellä niin pitkälle kuin ehtivät ennen sateen alkua. Ja mikä sade se onkaan! Taivaallinen kaatosade, joka kastelee lapsesi saastaisimpaan vereen mihin ihminen voi koskea kuolematta. Siihen, jonka taivas oksentaa lastesi ylle vain sinun tekojesi, sanojesi tähden.

Mutta viisaus, missä ikinä se piileekään, löytää vanhan parrakkaan miehen, jonka vasen silmä on sokea. Sydämellään näkee hän paremmin kuin yksikään Luojan luomilla kiikareilla. Hän, niin hän, likainen kerjäläinen, kaivaa taskustaan tulitikkuaskin, raapaisee ja sytyttää tuleen kasan paperia. Törkyisiä sivuja, jotka hän on repinyt vaaleanpunaisten kansien välistä. Vain lämmitelläkseen yhden yön.