IRC-Galleria

Minulle kuuluva omaisuus on sanoistasi muodostuneet kirjat. Ne, joiden kannet ovat vaaleanpunaisella valheiden värillä päällystetyt. Kaikki sanasi, turvatut epäuskottavilla vivahteilla. Hymyillä, kosketuksilla, äänenpainoilla. Kaikella sellaisella, jolla ei enää koskaan tule olemaan minulle merkitystä.

Minulle kuuluva omaisuus on teoistasi muodostuneet painaumat kirjojen kansiin. Niihin, jotka kätkevät sisälleen jo kerran aiemmin raiskatut tavut. Ja sinä käytät niitä hyväksi, kerta toisensa jälkeen. Teet niistä arvottomia, tyhjiä. Kylmiä. Ne puristuvat painaumien väliin ja pian pyrkivät järsimään tiensä suoraan kansien lävitse. Pian valheista muodostuneet kirjat uskomattoman sinisilmäisine kansineen värjääntyvät todellisuuteen. Vereen, joka on niin tummaa, että vain tarkkasilmäisin erottaa sen juuri ja juuri punaiseksi. Painaumista syntyy suihkulähteitä, jotka kaunistavat maailmaa.

Ja siellä, niissä suihkulähteissä, minä tanssin ilman rihman kiertämää ja annan vartaloni värjäytyä todellisuuteen. Siellä minä nautin sanojesi kuollessa ja syön niiden viimeisenkin rippeen sylkemättä mitään ulos. Minä nautin tekojesi hurmaavassa syyllisyydessä enkä sääli niistä yhtäkään. Otan soihdun ja sytytän niistä jokaikisen tuleen kuunnellen kuinka ne kiljuvat korvia hivellen armoa. Niin korkealta, niin suloisina.

Enkä milloinkaan anna anteeksi omaisuuttani, jonka jätit minulle. Jonka jätit minuun, perinnöksi sinun lapsillesi. Omille pienille kullannupuillesi, jotka ilakoiden juoksevat kesäisellä maantiellä niin pitkälle kuin ehtivät ennen sateen alkua. Ja mikä sade se onkaan! Taivaallinen kaatosade, joka kastelee lapsesi saastaisimpaan vereen mihin ihminen voi koskea kuolematta. Siihen, jonka taivas oksentaa lastesi ylle vain sinun tekojesi, sanojesi tähden.

Mutta viisaus, missä ikinä se piileekään, löytää vanhan parrakkaan miehen, jonka vasen silmä on sokea. Sydämellään näkee hän paremmin kuin yksikään Luojan luomilla kiikareilla. Hän, niin hän, likainen kerjäläinen, kaivaa taskustaan tulitikkuaskin, raapaisee ja sytyttää tuleen kasan paperia. Törkyisiä sivuja, jotka hän on repinyt vaaleanpunaisten kansien välistä. Vain lämmitelläkseen yhden yön.