IRC-Galleria

Näköala on suppea, tuskin metrin päässä oleva seinä vääntelee ilmettään verhon heiluessa tuuletin ilman tahdissa. Ajatukset on hiukan hajallaan, en tiedä mistä aloittaisin. Jos olin jotain tekemässäkään. Turhaa ajan tappamista ja ideoita kuinka sen saisi kulkemaan hitaammin, tai nopeammin onko silläkään väliä. En malttaisi olla ajattelematta, mutten myöskään voi hyväksyä ajatuksiani, ne on ristitulessa, toistuvat luodit suhahtelevat korvissa ohi kiitävinä. Miksei ne osu ja tiputa hikipisaraa otsaltani. Pahoja siivellisiä lauseita. Olkapäälläni istuu olento jota en tunnista, sarve kasvaa sen päässä, pirullinen olemus. En selkeästi kuule muutakuin sen hiljaisen kuiskauksen, sanomansa perusteella voin kuvitella sen muodon ja koon. Kuulen sen supisevan sanoja joita en halua kuulla, asioita jotka haluan unohtaa, poistaa elämästäni. Hetken annoin kokonaan mielikuvitukselleni vallan ja annoin sen laukata. Tämä riittäköön tästä spyyke humalasta, en tahdo psyyke krapulan yllättävän. Se olisi jo sietämätöntä.