Aika on kulkenut siivin, niin ettei sen kulkua ole juuri ehtinyt havaita. En ole kaivannut heitä lämmittämään en huolehtimaan. Haavoissa vain paiseet märkivät eivätkä tahdo parantua. Suru hellittää hiukan, mutta vain hiukan... kevään aurinkoiset säteet lämmittävät.. mutta ei niin että voisin tuntea sen sisimpääni.. siellä on niin kylmä että palelen. Olen pohjattoman väsynyt kaipaamaan, mutta vaikka tiedän se olevan turhaa, jokin pakottaa vain uskomaan. Miksi niin paljon lämpöä, miksi silloin.. en tahdo tän kaiken olevan turhaa..